

Suomalaiset antavat naamioitumisen kieltämiselle julkisilla paikoilla vahvan tuen.
72 prosenttia suomalaisista haluaisi kieltää naamioitumisen julkisilla paikalla. Naamioitumisen kieltämiseen nuivasti suhtautuu 17 prosenttia suomalaisista, ja 10 prosenttia ei osaa sanoa kantaansa.
Naamioitumisen kieltämiseen suhtautuminen vaihtelee vastaajien puoluekannasta riippuen.
Puolueiden kannattajista perussuomalaisten äänestäjät suhtautuvat ehdotukseen myönteisimmin. Heistä 90 prosenttia tukee naamioitumisen kieltämistä.
”Yleistä naamioitumista rajoitettaessa puututtaisiin jo huomattavasti enemmän henkilökohtaiseen vapauteen ja myös yksityiselämän suojaan.”
Perussuomalaisten perässä ehdotukseen myönteisimmin suhtautuvat kristillisdemokraattien (83 prosenttia), RKP:n (81 prosenttia) ja kokoomuksen (82 prosenttia) kannattajat.
Nuivemmin ehdotukseen suhtautuvat vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjät. Vihreiden äänestäjistä hieman yli puolet tukee ehdotusta ja 16 prosenttia vastustaa. Vasemmistoliiton äänestäjistä taas puolet tukee ehdotusta ja 31 prosenttia vastustaa naamioitumisen kieltämistä julkisilla paikoilla.
Kannatus kasvojen peittämisen kiellolle kasvaa selvästi iän myötä. Alle 30–vuotiaista vain 46 prosenttia kannattaa kieltoa, kun yli 65‒vuotiaat ovat lähes yksimielisesti kiellon kannalla. Heistä 90 prosenttia tukee kieltoa ja viisi prosenttia on kieltoa vastaan.
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander kuitenkin muistuttaa, että laiton naamioituminen on rangaistavaa jo nykyisellään tietyin kriteerein.
”Naamioituminen on kiellettyä, jos sen ilmeisenä tarkoituksena on ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta”, Melander toteaa.
Ilmeisen tarkoituksen todistaminen on kuitenkin osoittautunut haasteeksi.
”Jos on niin, että meillä esiintyy enenevissä määrin mielenosoitusten häirintää tai toisten oikeutta osoittaa mieltä häiritään naamioituneena ja tapahtuu väkivallantekoja tai omaisuuteen kohdistuvia rikoksia, niin lähtisin miettimään, että onko rangaistavuutta syytä laajentaa. ”
Myös Poliisihallitus tunnistaa lainsäädännön muuttamisen tarpeen ‒ Poliisihallituksen kanta on, että naamioitumiskielto ja sen tarkoitus kaipaavat määräaikaishuoltoa. Poliisijohtaja Sanna Heikinheimon blogikirjoituksessa todetaan, että ”mielenosoitukseen osallistuminen naamioituneena ei kuulu avoimeen ja turvalliseen yhteiskuntaan.”
Melander arvioi, että lainsäädännön muuttaminen on teknisesti mahdollista jo nykyisen hallituskauden aikana.
Melander kuitenkin huomauttaa, että julkisella paikalla naamioitumisen kieltämiseen sisältyy kaksi toisistaan erillistä kysymystä: naamioitumisen mielenosoituksissa, ja yleinen naamioituminen julkisilla paikoilla.
”Jos henkilö vain kävelee kaupungilla naamioituneena, ja siitä halutaan rangaista, niin silloin kysymys on huomattavasti monimutkaisempi. Yleistä naamioitumista rajoitettaessa puututtaisiin jo huomattavasti enemmän henkilökohtaiseen vapauteen ja myös yksityiselämän suojaan. Myös naamioitumisen kiellon tavoite pitäisi määritellä selvästi ja yksiselitteisesti”, Melander toteaa.
Melanderin mukaan yleisen naamioitumisen rajoittaminen toisi mukanaan paljon tapauskohtaista tulkintaa, ja poikkeustapaukset jouduttaisiin pohtimaan ja rajaamaan erittäin tarkasti.

Melander arvioi, että lainsäädännön muuttaminen on teknisesti mahdollista jo nykyisen hallituskauden aikana. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että lainsäädäntöä ei valmistella hätiköiden, vaan lainsäädännön tarve ja vaikutukset selvitetään huolellisesti.
Keskustelu naamioitumisen kieltämisestä julkisella paikalla nousi pinnalle vappuna, kun useat mielenosoittajat osallistuivat Sinimustan liikkeen kulkueeseen naamioituneina. Poliisi tutkii mielenosoituksessa tapahtunutta pahoinpitelyä, jossa useamman naamioituneen mielenosoittajan epäillään kohdistaneen väkivaltaa yhteen vastamielenosoittajaan.
MT–kyselyn Kantar Agrilta tilaamaan kyselyyn vastasi 1 003 Manner-Suomessa asuvaa täysi-ikäistä suomalaista. Vastaukset kerättiin 22.–27.5.2026 ja tulokset painotettiin vastaamaan Manner-Suomen yli 18-vuotiasta väestöä.
Koko kyselyn tulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa. Osaotosten tulokset ovat suunta-antavia.