Hallituksen suunnitelmat vanhuspalvelujen uusista leikkauksista herättävät huolta ja hämmennystä. Yksi konkreettinen esimerkki on kotihoidon palvelujen korvaaminen teknologialla – keinolla, jonka hallitus väittää tuovan yli 16 miljoonan euron säästöt. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vanhusten hoivasta leikattaisiin satoja tuhansia käyntejä.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super on tyrmännyt säästöesityksen yksiselitteisesti. Liiton mukaan tällaiset leikkaukset eivät ole vain epärealistisia, vaan suoraan vahingollisia – sekä kotihoidon asiakkaille että hoitajille.
Eduskunnassa viime viikolla käydyn välikysymyskeskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että hallitus elää aivan omassa todellisuudessaan. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) perusteli kotihoidon leikkauksia sillä, että vanhukset arvostavat yksityisyytensä kunnioittamista ja voisivat olla tyytyväisiä käyntien korvaamisesta teknologialla. Aivan kuin hoitajat tällä hetkellä kiertäisivät koteja ilman tarvetta! Todellisuudessa kotihoito on jo nyt äärirajoilla, eikä vanhusten luona todellakaan käydä turhaan.
Kotihoitoa saavat vanhukset ovat aiempaa huonokuntoisempia, mikä lisää hoitajien eettistä kuormaa. Superin mukaan vanhusten kotihoidon palvelut ovat heikentyneet merkittävästi viime vuosina, ja henkilöstötilanne on ajautunut kriisiin.
”Mitä kertoo arvoistamme, jos olemme valmiita tinkimään kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilta?”
On totta, että teknologia voi tukea kotihoitoa – ja tukee jo. Lääkeautomaatit, turvarannekkeet ja etäkäynnit ovat jo nyt osa kotihoidon arkea. Mutta ne eivät voi eivätkä saa korvata inhimillistä hoivaa, läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Eikä niiden varaan voi rakentaa säästöjen toiveunia.
Vaihtoehtoja laadukkaalle hoivalle ei ole montaa – ja harva niistä on oikeudenmukainen. Joko omaiset kantavat suuremman vastuun, hyvätuloiset ostavat yksityistä palvelua tai vanhukset jäävät yksin kotiinsa. Tai sitten vastataan vanhusten hoivan resurssipulaan ja etsitään kestävä ja oikeudenmukainen ratkaisu.
Mutta mitä kertoo arvoistamme, jos olemme valmiita tinkimään kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilta? Tämäkö on se suomalainen arvomaailma, jonka puolesta päätöksiä tehdään?
Ikääntyvä väestö ansaitsee turvallisen ja arvokkaan vanhuuden ja samalla täytyy löytää keinot, joilla hyvinvointiyhteiskunnan rattaat pidetään pyörimässä.
SDP on esittänyt sosiaali- ja terveyspalveluiden tilanteeseen konkreettisia keinoja ja reilumpia ratkaisuja sote-kustannusten kasvun hillitsemiseen kestävällä tavalla.
Kyse on arvovalinnoista. Ei ole yhtä hopealuotia, mutta on selkeitä ratkaisuja, jotka vievät meitä oikeaan suuntaan. Meidän on valittava, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa. Kaiken voi tehdä reilummin.