Tuomenkehrääjäkoi voi aiheuttaa kauhuelokuvaa muistuttavan näyn − harsomainen seitti peittää puun ja lähiympäristön

No onkos tullut Halloween, nyt kesän keskelle... Hyräilen itse sanoittamaani joululaulun mukaelmaa pujotellessani tahmeiden seittien välissä joenrannan tuomistossa.

Seitti on tahmaista ja tarttuu vaatteisiin ja kameralaitteisiin rymytessäni ahtaassa ryteikössä. Varsinkin illan hämärässä ja pilvisellä säällä tunnelma on suorastaan aavemainen.

Tuomenkehrääjäkoin toukat elävät suurina ryhminä erittämänsä seitin suojissa. Runsaina esiintymisvuosina ne syövät puut jopa täysin lehdettömiksi.

Tuomenkehrääjäkoin toukkia kutomassa seitin sisällä.  Kuva: Juho Rahkonen

Joinakin vuosina ilmiö on yleisempi, joinakin taas harvinaisempi. Tuomenkehrääjäkoi esiintyy tavanomaista runsaampana noin kymmenen vuoden välein.

Tuomenkehrääjäkoin massaesiintyminen menee monilla tunteisiin – sen ajatellaan olevan luonnolle haitallista.

Kyseessä on kuitenkin luonnollinen ilmiö. Tuomet selviävät yleensä runtelusta hyvin, mutta jos huomattava tuho toistuu useina vuosina peräkkäin, kaikki puut eivät välttämättä ehdi toipua.

Aikuiset tuomenkehrääjäkoit parittelemassa. Kuva: Juho Rahkonen

Tuomenkehrääjäkoin lisäksi Suomessa elää toinen, lähes samannäköinen laji: omenankehrääjäkoi. Vaikka sen seitit voivat peittää oksia ja lehtiä laajalti, omenat ovat yleensä turvassa.

Jos kyseessä on vanha omenapuu, se on todennäköisesti selvinnyt kehrääjäkoin valtauksesta aiemminkin. Aivan nuoresta puusta seitit kannattaa poistaa, mutta sen kummempiin torjuntatoimiin ei ole tarvetta.

Toukkien määrää auttavat pitämään kurissa koiden luonnolliset viholliset, kuten hyönteissyöjälinnut.

Tuomi on sopeutunut tuomenkehrääjäkoin hyökkäyksiin ja se ryhtyy kasvattamaan uutta lehtikertaa heti toukkien koteloiduttua.

Yleensä tuomiin kasvaa uudet lehdet vielä samana kesänä.

Kesä-heinäkuun vaihteessa toukat koteloituvat oksistoon, ja heinäkuun puolella tuomenkehrääjäkoit ovat kuoriutuneet koteloistaan, jolloin tuomien ympärillä lentelee noin senttimetrin pituisia, valkoisia mustapilkkuisia pikkuperhosia.

Aikuinen tuomenkehrääjä koi on valkoinen mustapilkkuinen pieni perhonen. Kuva: Juho Rahkonen

Koi ja tuomi elävät eräänlaista yhteiselämää. Koituhoja tapahtuu yleensä parina-kolmena vuotena peräkkäin, mutta sitten toukkien loiset, kuten loispistiäiset, romahduttavat tuomenkehrääjäkoiden määrän.

Sen jälkeen tuomet saavat kerätä useamman vuoden ajan voimia muhevasta kasvumaastaan, kunnes eräänä keväänä puu on taas täynnä toukkia ja kehrääjäkoin harsoshow alkaa jälleen.