Saako kotihoito kertoa läheisen voinnista tai hoidosta? Ministeriön asiantuntija kertoo ja antaa omaisille yhden helpon neuvon
Moni omainen on huolissaan siitä, mitä kotihoidon asiakkaana olevalle läheiselle todella kuuluu, ja millä perusteilla siirto hoitoyksikköön tehdään.Tilaajalle
Omainen voi esimerkiksi osallistua läheisen palvelutarpeen selvittämiseen ja hoidon suunnitteluun. Tällöin hoitosuunnitelmaa tehdessä edunvalvoja, omainen tai läheinen saa tietoa ja voi keskustella asioista yhdessä asiakkaan ja työntekijän kanssa. Kuva: Markku VuorikariLäheisille ei voi kertoa mitään asiakkaaseen liittyvää tietoa, jos hän ei ole antanut siihen erikseen lupaa, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Seija Viljamaa.
Vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa työskenteleviä, ja sen syntymiseen riittää, että tiedot on saatu sellaisissa olosuhteissa, että ne voidaan katsoa luottamuksellisiksi.
Myös potilaan omaiset ovat tässä asiassa niin sanottuja sivullisia, eikä heille yleensä voida luovuttaa potilastietoja tai esimerkiksi asiakirjoja ilman potilaan suostumusta. Lähtökohtaisesti omaisella on kuitenkin mahdollisuus olla mukana oman läheisensä hoidossa.
”On aina muistettava, että asiakkaalla on itsemääräämisoikeus.”
Omainen voi esimerkiksi osallistua läheisen palvelutarpeen selvittämiseen ja hoidon suunnitteluun. Tällöin hoitosuunnitelmaa tehdessä edunvalvoja, omainen tai läheinen saa tietoa ja voi keskustella asioista yhdessä asiakkaan ja työntekijän kanssa.
”On aina muistettava, että asiakkaalla on itsemääräämisoikeus. Sen vuoksi läheisten kannattaa kysyä asioista potilaalta itseltään”, Viljamaa sanoo.
Jos potilas haluaa, että kotihoidon työntekijä antaa joitakin tietoja omaisille, asiasta voidaan keskustella yhdessä ja luovutettavat tiedot voidaan kirjata ylös.
Lisäksi erityistilanteissa, joissa asiakas ei pysty osallistumaan hoidon suunnitteluun tai toteuttamiseen, asiakkaan tahtoa voidaan selvittää yhteistyössä hänen laillisen edustajansa taikka omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa.
”On hyvän tavan mukaista sekä inhimillistä, että asiasta neuvoteltaisiin asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa”, Viljamaa toteaa.
Jos ikääntyneen hoidontarve muuttuu, palvelutarve täytyy arvioida uudelleen. Jos potilas siirretään tämän vuoksi esimerkiksi ympärivuorokautiseen hoivan piiriin, pitäisi tästä ilmoittaa läheisille.
”On hyvän tavan mukaista sekä inhimillistä, että asiasta neuvoteltaisiin asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa”, Viljamaa toteaa.
Joskus hoitopaikka tarvitaan kiireellisesti, mutta silloinkin tulisi aina ottaa läheinen huomioon ja tiedottaa tilanteen muuttumisesta.
”Lisäksi paikalliseen aluehallintovirastoon voi valittaa hoidosta tai muusta palveluun liittyvästä epäkohdasta.”
Lähellä sijaitsevat hoitoyksiköt kuitenkin voivat olla täynnä, ja siirto tehdään lähtökohtaisesti vastaamaan hoitotarvetta. Siksi esimerkiksi iäkäs henkilö saatetaan välillä siirtää kauempana sijaitsevaan yksikköön, vaikka se olisi läheisille epämieluista.
Palvelutarpeesta tehdään aina erikseen kirjallinen päätös, joista löytyy taho ja osoite, johon voi tehdä valituksen esimerkiksi potilaan siirrosta.
”Lisäksi paikalliseen aluehallintovirastoon voi valittaa hoidosta tai muusta palveluun liittyvästä epäkohdasta, ja valituksen tekemiseen saa apua alueen sosiaaliasiavastaavalta”, Viljamaa ohjeistaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
