

Vajaa puolet suomalaisista, 48,6 prosenttia, pitää Ylen palveluja riittävinä. Tyytymättömiä on 41,8 prosenttia, MT-gallup kertoo.
Suomalaisilta kysyttiin, saavatko he Ylen ohjelmista ja palveluista mielestään riittävästi vastinetta Yle-verolle. Tyytyväisyys Ylen palveluiden riittävyyteen on laskenut sekä maaseudulla, taajaan asutuissa kunnissa, kaupunkimaisissa kunnissa että pääkaupunkiseudulla.
Viime vuonna 53,8 prosenttia piti Ylen palveluja riittävinä ja tyytymättömien osuus oli 39 prosenttia.
Maaseudulla tyytyväisyys on laskenut eniten, noin 12 prosenttiyksikköä. Nyt alle kolmasosa, 29,7 prosenttia, maaseutumaisissa kunnissa asuvista kokee saavansa verolle riittävästi vastinetta. Viime vuonna näin koki 42 prosenttia ja 2019 vielä 46,6 prosenttia.
Muilla alueilla tyytyväisyys laski noin 3-5 prosenttiyksikköä viime vuodesta.
Myös tyytymättömyys on kasvanut eniten maaseudulla: vuodessa 7 prosenttiyksikköä.
Yleisradio Oy:n toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila arvelee, että tyytymättömyys liittyy osittain uutisiin.
Muut ohjelmat ovat jakaneet ihmisiä aina. ”Olin 30 vuotta töissä Maikkarilla. Eivät kaikki tykkää kaikista ohjelmista.”
Ylen rahoitus on noussut eduskuntavaalien alla keskusteluun. Osa keskustelijoista näkee, että Ylellä on liikaa uutisia tietystä aihepiiristä.
”Tulisiko parempia uutisia, jos olisi vähemmän rahoitusta? Se ei oikein toimi näin. Riippumaton uutislinja on mikä on, ja määrää voi sitten rahoituksesta riippuen tehdä joko vähemmän tai enemmän.”
”Ylestä on vähän ikävällä tavalla tullut vaalitaistelukysymys. Koen, että tällaisena kriisiaikana on erittäin huono hetki heikentää mitään mediaa.”
”Pyrimme välttämään sen, että Suomeen pääsisi syntymään uutiserämaita.”
Ylä-Anttila kertoo, että Yle on tehnyt monia toimia vastatakseen maaseudun tyytymättömyyteen.
Yle on lähtenyt viime vuonna perustamaan pieniä 1-2 hengen toimituksia eri puolille Suomea. Vajaa viisi on perustettu ja tänä vuonna on tulossa muutama lisää.
”Pyrimme välttämään sen, että Suomeen pääsisi syntymään uutiserämaita. Se on ihan selvä trendin muutos.”
Ylellä on yli 30 suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä toimitusta. ”Joka puolella, missä on isompia aluetoimituksia, olemme lähteneet systemaattisesti siihen, että ihmiset lähtevät studiosta toreille, turuille ja maakuntiin. Se on tosi tärkeää.”
Maaseudun ja maaseutukaupunkien erilaisissa tilaisuuksissa pyritään Ylä-Anttilan mukaan olemaan läsnä.
Toimitusjohtaja kertoo kiertävänsä myös itse Suomea voimakkaasti.
Ylä-Anttila nostaa esiin resurssit esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa, joissa Ylellä on toimitusjohtajan sanojen mukaan täyden palvelun toimitukset.
Keski-Pohjanmaalla asuu 68 000 ihmistä ja Kainuussa 74 000. ”Jos vertaa meidän panostustamme Helsingin itäiseen suurpiiriin, jossa on 110 000 asukasta, kyllä resurssipainotus taitaa kallistua näiden maakuntien puolelle.”
Esimerkiksi Lapista tulee draamaa ja realitya.
Urheilua, tapahtumia ja hartausohjelmia tulee myös pieniltä paikkakunnilta. Lapua, Lieto, Kontiolahti ja Nivala, toimitusjohtaja luettelee.
”Draamatuotannoissa pitää miettiä, että käsikirjoitusta ja muuta tulee eri puolilta Suomea.”
Esimerkiksi Lapista tulee draamaa ja realitya, Ylä-Anttila mainitsee.
Toukokuussa tulee kymmenen uutta osaa suositusta, 800 000 keskiarvokatsojaa jaksoa kohti keränneestä Tervo & Halme tosisuomalaisuutta etsimässä -ohjelmasta.
”Tubettavat konemiehet saa jatkoa. Eränkävijät, Punkaharjun pojat, Peltsin toinen luonto ja Suomen luontoa käsittelevät ohjelmat. Kyllä me yritetään kovasti.”

Miksi tyytymättömyys maaseudulla lisääntyy, vaikka asia on otettu Ylessä vakavasti?
”Jos tulee se fiilis, että joudun puolustamaan elämäntapaani ja elinolojani, siitä tulee torjuntafiilis.”
Esimerkiksi ilmastonmuutos, metsien käyttö ja ennallistaminen ovat aiheita, joissa jo se, että niitä käsitellään, saa jotkut kokemaan, että viestintuojalla on tietty agenda.”
Ylä-Anttila kertoo olevansa juuriensa puolesta mukana Hämeen metsäratakeskustelussa. Ratasuunnitelmat aiheuttavat pelkoa elinkeinoille ja maanomistajille. ”En oikein ymmärrä sitä hanketta, mutta täytyy sitä silti pystyä käsittelemään.”
”Yritämme perehtyä vieläkin paremmin.”
Toimitusjohtaja haluaisi mielellään kuulla, mistä tyytymättömyys maaseudulla johtuu.
”Kyllä me otamme tämän vakavasti, yritämme perehtyä vieläkin paremmin.”
”En sano tätä vain ollakseni poliittisesti korrekti, vaan ihan aidosti itsekin ns. Rengon likkana: haluamme kuulla herkästi palautetta.”
Ylä-Anttila kertoo, että Yle tekee yksityiskohtaisemman kyselytutkimuksen, jotta pääsisi kiinni siihen, mistä aihepiireistä tyytymättömyys kumpuaa ja onko se vaikkapa ikään liittyvää.
Julkisen palvelun ideana on palvella kaikkia yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi asuinpaikasta tai varallisuudesta. Siitä täytyy Ylä-Anttilan mukaan pitää kiinni.
Ylen omissa tutkimuksissa koko kansan tyytyväisyys Yle-verolla saatavaan vastineeseen on ollut jo vuosikymmenen verran 75-78 prosentin tasolla. Asiaa on tutkittu siitä lähtien, kun Yleisradioveron kerääminen alkoi vuonna 2013.
Ylä-Anttila sanoo, että Yle ei ole jäänyt tuleen makaamaan vaan on pyrkinyt aktiivisiin toimiin.
”Milloin se maksaa takaisin positiivisena palautteena, toivon että pikemmin kuin myöhemmin.”
TNS Kantar Agri haastatteli MT:n kyselyyn 1 086 suomalaista 17.-22. helmikuuta. Tulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Tyytyväisimpiä Yle-verolleen saamaansa vastineeseen olivat MT-gallupissa vihreiden äänestäjät, joista 74,5 vastasi saavansa riittävästi vastinetta Yle-verolle. Perässä tulevat vasemmistoliiton (73,2), SDP:n (65,3) ja RKP:n (61,5) äänestäjät.
Tyytymättömimpiä olivat jonkun muun puolueen tai ryhmittymän äänestäjät. Heistä 66,1 prosenttia vastasi, että ei saa riittävästi vastinetta Yle-verolle. Seuraavina tulevat perussuomalaisten (65,7) ja ei-äänestäjien tai poliittista kantaa kertomattomien (45,6) äänestäjät.
Tyytyväisimpiä Yle-verolleen saamaansa vastineeseen olivat 55-64-vuotiaat, joista 56,3 prosenttia koki saavansa riittävästi vastinetta Yle-verolle. Tyytymättömimpiä olivat 45-54-vuotiaat, joista 52,2 prosenttia kertoi, ettei saa riittävästi vastinetta.
Kun iän lisäksi otetaan huomioon sukupuoli, tyytyväisimpiä olivat 18-30-vuotiaat naiset. Tyytymättömimpiä olivat 31-50-vuotiaat miehet.
Tyytyväisimpiä olivat alemmat toimihenkilöt ja opiskelijat. Tyytymättömimpiä olivat kotiäidit tai -isät sekä yrittäjät, ammatinharjoittajat ja maanviljelijät.
Opiskelijat eivät yleensä – tuloista riippuen – maksa vuonna 2013 televisiomaksun korvaajaksi säädettyä Yleisradioveroa.