Viljelijälle jää vain kuusi senttiä dollarista

Monessa Afrikan maassa olisi mahdollisuus tuottaa ruokaa vientiin asti. Tällä hetkellä maanosa on kuitenkin vahvasti tuonnin varassa. YK:n vuoden 2020 tilastojen mukaan noin 85 prosenttia Afrikan ruuasta tuotiin vuosina 2016–2018 ulkopuolelta.

”Tällä hetkellä järjestelmä ei toimi niin kuin sen pitäisi. Olen silti toiveikas. Koronapandemian ja Ukrainan sodan aiheuttaman ruokakriisin seurauksena maatalous on alettu nähdä turvallisuuskysymyksenä myös monissa Afrikan maissa”, Kansainvälisen maatalousrahaston IFAD:n apulaisjohtaja Satu Santala kertoo.

IFAD on YK:n alainen järjestö, jonka tehtävä on pienviljelijöiden aseman kehittäminen, ruokaturvan parantaminen ja köyhyyden poistaminen.

Rahasto tarjoaa esimerkiksi koulutusta ja neuvontaa kehittyvien maiden viljelijöille. IFAD rahoittaa myös pieniä infrastruktuurihankkeita kuten tilojen kastelujärjestelmiä tai varastorakennuksia.

Suurin osa rahoituksesta tulee valtioiden antamana kehitysapuna, mutta mukana on myös markkinoilta tulevaa rahoitusta.

Suomen myöntämä rahoitus kuuluu ulkoministeriön hallinnoiman kehitysavun piiriin. Viimeisein kolmevuotiskaudelle Suomen rahoituksen osuus on 15 miljoonaa euroa. Lisäksi Ulkoministeriö on myöntänyt kaudelle 60 miljoonan euron lainan.

Santalan mukaan rahoitus käytetään tehokkaasti.

”Yksi Suomen antama euro tuottaa kuuden euron hyödyn”, hän kertoo.

Kun viljelykäytännöt tehostuvat, ihmiset saavat säästöjä ja voivat kehittää yritystoimintaa maanviljelyn ohella.

Satu Santala toimii IFAD:n apulaisjohtajana rahaston ulkosuhteista vastaavan osaston johdossa. Kuva: Jarkko Sirkiä

IFAD rahoittaa eritoten pienviljelijöitä. Pienillä maatiloilla on keskeinen merkitys köyhien maiden ruokahuollossa.

Alle kahden hehtaarin kokoiset tilat tuottavat keskimäärin 75 prosenttia kolmansien maiden omasta ruuantuotannosta.

Siitä huolimatta moni elää kädestä suuhun. Viljelijän osuus ruuan loppuhinnasta on noin kuusi senttiä yhdestä dollarista. Lisäksi ilmastonmuutos uhkaa viljelijäyhteisöjen toimeentuloa.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa kehittyvien maiden viljelijät ovat kuitenkin jääneet sivustakatsojiksi. Santalan mukaan vain noin yksi prosentti kaikesta kansainvälisestä ilmastorahoituksesta menee köyhien maiden viljelijöille.

IFAD:n rahoitus ja kehitysohjelmat vahvistavat pienviljelijöiden mahdollisuuksia jatkaa elinkeinon harjoittamista. Tuen ansiosta ihmisten ei esimerkiksi tarvinnut luopua karjastaan, jotta rahat olisivat riittäneet Ukrainan sodan vuoksi kallistuneeseen viljaan.

Santalan mukaan kehitysohjelmien kaltainen ennaltaehkäisevä työ on tehokas keino säästää humanitaarisen avun kustannuksissa.

”Humanitaarista apua tarvitaan, mutta se on huono keino rakenteellisten ongelmien korjaamiseen. Yksi kehittyvien maiden ruuantuotannon kehittämiseen käytetty euro säästää tutkitusti kymmenen euroa humanitaarisesta avusta”, Santala kertoo.

Koronapandemia ja Ukrainan sodan aiheuttama ruokakriisi tekivät ruokajärjestelmän kestävyysongelmat näkyviksi. Uhat olivat kuitenkin alaa seuraavien järjestöjen ja ihmisten tiedossa.

”Sinänsä mitään uusia rakenteellisia ongelmia ei paljastunut.”

Kaupungistuminen on maailmanlaajuisesti valtava rakennemuutos, joka osuu etenkin pieniin viljelijäyhteisöihin. Vuoden 2016 jälkeen pelkästään Afrikassa sata miljoonaa ihmistä on muuttanut maaseudulta kaupunkiin.

Usein kaupunkeihin muuttavat ovat nuoria, jotka jättävät maaseudun paremman tulevaisuuden toivossa. IFAD:n toiminnassa kaupungistuminen huomioidaan omilla nuoriso-ohjelmilla.

”Nuorille opetetaan esimerkiksi pakkaussuunnittelua ja heille kohdistetaan kampanjoita, on cool olla farmari. Lisäksi heitä tutustutetaan kokeneempiin viljelijöihin”, Santala luettelee.

Hän huomauttaa, että monissa köyhissä maissa maaseudun nuorten näköalattomuus ruokkiin myös radikalisaatiota. Maaseudun nuorten tukeminen edistää Santalan mukaan yhteiskuntien vakautta.

Otsikkoa muutettu 15.3.2023 klo 14:53