Julkisissa hankinnoissa voidaan käyttää pelkästään kotimaista, mutta se vaatii kikkailua

MT kysyi kesän alussa kaikilta Suomen hyvinvointialueilta ruoan kotimaisuudesta ja lähiruoan käytöstä hyvinvointialueilla.

Kysyimme myös, että kuinka hankintalaki antaa mahdollisuuksia suosia kotimaista ruokaa ja miten kovaa hankintaosaamista tarvitsee, jotta julkishallinnollinen organisaatio voi hankkia pelkästään lähellä tuotettua ruokaa.

Julkinen sektori tarjoilee MTK:n mukaan vuodessa liki 380 miljoonaa ateriaa. Julkisten keittiöiden piiriin kuuluu muun muassa koulut, sairaalat, päiväkodit tai vaikkapa julkisten vanhainkotien tarjoilemat ateriat.

Jokainen suomalainen on jossain elämänsä vaiheessa nauttinut julkisista varoista aterioita.

Esimerkiksi Satakunnan hyvinvointialue tuottaa noin 2,5 miljoonaa ateriaa vuosittain, joten hankittujen raaka-aineiden määrät ovat tuhansia tai kymmeniä tuhansia kiloja raaka-aineesta riippuen.

Suuret ja osittamattomat hankintaerät hankaloittavat erityisesti pienten ja keskisuurten yrittäjien mahdollisuuksia tarjota lähituotteitaan.

”Lähiruoka ei voi olla kriteeri sellaisenaan ja yleisesti meidän käyttämämme isot määrät ja logistiikka ovat olleet haasteellisia useimmille lähituottajille”, sanoo Satakunnan hyvinvointialueen ateriapalvelujohtaja Satu Paloviita.

Laki julkisista hankinnoista antaa reunaehdot sille, kuinka hankintoja tulee tehdä, jotta yrityksillä on tasavertainen mahdollisuus tarjota hyödykkeitä ja toisaalta julkiset varat säästyvät.

Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden viranomaiset ovat hankintalain alaisia yksiköitä.

Pieni tuottaja ei suoraan ole alakynnessä verrattuna isompiin siinä, kuinka lähiruokaa voidaan hankkia.

Merkitystä on erityisesti sillä, kuinka hankintayksikkö, eli kunta, hyvinvointialue tai valtio kilpailuttaa ja laatii tarjouspyynnön.

Hankintayksikkö voi parantaa pientuottajien tarjoamismahdollisuuksia jakamalla hankintaa maantieteellisesti tai volyymillisesti pienempiin osiin. Siten laaja tarve tulee mahdollisesti täytettyä useammalta toimittajalta.

Näin voidaan parantaa pienten ja keskisuurten yritysten asemaa julkisissa hankinnoissa.

EU-hankintadirektiivin mukaan kilpailutus on suotavaa jakaa osiin. Jos jakamista ei tehdä, se pitää pystyä perustelemaan.

Kotimaisuus tai lähiruoka eivät voi hankintalain mukaan olla kriteereitä hankinnalle ainakaan suoranaisesti.

”Valintakriteerinä yrityksen tai tuotantopaikan maantieteellinen etäisyys on kuitenkin tarjoajia syrjivä, sillä kriteerinä se ei kohdistu hankittavaan tuotteeseen”, sanoo Pirkanmaan hyvinvointialueen ruokahuollon järjestämän Voimia Oy:n kehitysjohtaja Saija Lehtonen.

Vain paikallisuuden suosiminen hankinnoissa on vapaan kilpailun vastaista, sillä se ei anna kaikille tarjoajille tasaveroista mahdollisuutta tarjota omaa tuotettaan.

”Paikallisten yritysten suosiminen vain sen paikallisuuden takia on kielletty, eikä kilpailutuksessa voi asettaa kriteerejä esimerkiksi siten, että ruoan tulee olla tuotettu jossakin tietyssä kunnassa”, Kilpailu- ja kuluttajaviraston Elisa Haatainen sanoo.

Hän muistuttaa, että kilpailutuksessa voidaan kuitenkin asettaa laatua koskevia vaatimuksia ja kriteerejä, joilla tosiasiassa voidaan huomioida lähiruoka ja paikalliset tuottajat paremmin.

Laatukriteerit voivat liittyä esimerkiksi tuoreuteen.

Esimerkiksi suomalaisia marjoja voidaan suosia sillä, että laatukriteeriksi asetetaan syömiskelpoisuus ilman kuumentamista.

Suomalaista sianlihaa voidaan suosia kilpailutuksessa asettamalla kriteeriksi sen, että sikojen saparoita ei typistetä.

Leipomotuotteita, kuten leipää, voidaan suosia asettamalla kriteeriksi pakastamattomuuden. Useimmat tuotteet pakastetaan, mikäli toimitusketju on pitkä.