Osa vanhemmista viestii opettajille tiukkasanaisesti, jos lapsen arvosana ei kelpaa

Entistä useampi vanhempi pyrkii vaikuttamaan lapsensa koulussa saamiin arvosanoihin, kertoo Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo.

Nämä vanhemmat ovat lähestyneet opettajia esimerkiksi tiukkasanaisin viestein, joissa he ovat kyseenalaistaneet opettajan arviointiperusteluja ja vaatineet arvosanoihin muutoksia. Osa on myös uhannut viedä asiansa eteenpäin esimerkiksi koulun rehtorille tai kunnan sivistystoimeen.

Salo uskoo ilmiön liittyvän nykypäivän yleiseen keskustelukulttuuriin sekä siihen, miten asioita on nykyään tapana hoitaa.

Koulussa pyritään rakentamaan opettajien ja vanhempien välille hyvää, luottamuksellista ja tiivistä kasvatuskumppanuutta, mutta Salon mukaan osa vanhemmista suhtautuu kouluun aiempaa enemmän tietynlaisella asiakasajattelulla.

”Eli jos vaikka arviointi koetaan heikoksi, nähdään, että silloin on opettajassa vikaa, kun taas aiemmin olisi lähtökohtaisesti lähdetty miettimään sitä, mitä oppilas voisi tehdä toisella tavalla, jotta koulutyö sujuisi paremmin”, Salo kuvailee.

Salon mukaan ilmiö ei ole uusi, ja opettajat ovat liittäneet sen erityisesti sähköisiin viestintävälineisiin, joita on käytetty suomalaiskouluissa noin 15 vuoden ajan.

”Opettajat ovat kokeneet, että sähköiset viestintävälineet ovat vaikuttaneet myös siihen, että keskustelu ja viestinnän sävy on muuttunut kriittisemmäksi ja vaativammaksi.”

Salo haluaa painottaa, että pääasiassa yhteispeli vanhempien ja opettajien kesken sujuu kuitenkin erittäin hyvin ja ilmiö koskee vain pientä osaa kaikista vanhemmista.

Salon mukaan opettajat ovat kokeneet arviointejaan kyseenalaistavat yhteydenotot erittäin kuormittavina. Perustelujen auki purkaminen voi olla aikaavievää, eikä se välttämättä johda mihinkään, eli vanhemmat voivat yhä jäädä tyytymättömiksi.

”Opettajat ovat toki velvollisia pyydettäessä perustelemaan arviointinsa, mutta se ei tarkoita sitä, että arviointi siitä mihinkään muuttuisi”, Salo huomauttaa.

Opettajan antamaan arviointiin on mahdollista hakea myös oikaisua kahdessa, lainsäädännössä määritellyssä tapauksessa.

”Ensimmäinen kohta on se, jos oppilas on arvioinnin seurauksena jäämässä luokalle, ja toinen kohta on päättöarviointi. Tällaisia oikaisuja haetaan jonkin verran. Muista arvioinneista ei voi hakea oikaisua.”

Päättöarviointi on perusopetuksen lopuksi tehtävä kokonaisarviointi kunkin oppiaineen oppimäärän osaamisesta suhteessa opetussuunnitelmassa määriteltyihin päättöarvioinnin kriteereihin. Joidenkin oppiaineiden opiskelu voi päättyä jo ennen 9. luokkaa, jolloin niiden osalta päättöarvosana annetaan jo kyseisen aineen opetuksen päättyessä ja siirretään lopulta peruskoulun päätteeksi annettavaan päättötodistukseen.

Opettaja tekee arvioinnin opetussuunnitelman ja oppilaan osaamisesta keräämänsä näytön perusteella.

Salon mukaan opettajien tekemää arviointia hankaloittaa tällä hetkellä se, että opetussuunnitelmassa määritellyt arviointikriteerit ovat opettajien näkökulmasta hyvin monitulkintaisia, polveilevia ja laajoja – ja antavat näin arviointiin huonon tuen.

”Opettajat ovat vaatineet jo vuosien ajan selkeämpiä, täsmällisempiä ja laajuudeltaan realistisempia arviointikriteerejä, ja samaa asiaa olemme ajaneet OAJ:ssäkin. Opettajilla on arviointityössä painava vastuu, ja heillä olisi hyvä olla siihen parempi selkänoja”, Salo sanoo.

Salo huomauttaa, että opetussuunnitelman selkeämmät arviointikriteerit auttaisivat opettajia tarvittaessa myös perustelemaan konkreettisemmin sen, mihin heidän arviointinsa perustuvat ja miten nämä arvioinnit on tehty.

Vanhempien yhteydenottoja opettajien antamiin arvosanoihin liittyen tulee todennäköisesti melko tasaisesti kaikenlaisissa arviointitilanteissa, arvioi Salo.

Yksi tyypillinen kohta on kuitenkin nimenomaan perusopetuksen päättövaihe.

”Jos oppilas on hakemassa esimerkiksi sellaiseen toisen asteen vaihtoehtoon, jossa vaaditaan todella korkeaa keskiarvoa, saatetaan vääntää jostain hyvästäkin arvosanasta – eli jos arvosanoissa on muuten erinomainen rivi ja tavoitellaan yli ysin keskiarvoa, yksikin kasi voi laskea keskiarvoa.”

Salon mukaan ilmiö ei kuitenkaan ole kytköksissä vain tiettyihin, esimerkiksi poikkeuksellisen hyviin tai heikkoihin arvosanoihin, vaan vanhemmat saattavat vaatia muutoksia kaikenlaisiin arvosanoihin. Salo ei yhdistä ilmiötä myöskään tiettyihin oppiaineisiin.

Salo huomauttaa, että hakijan näkökulmasta tilanne yhteishaussa on hieman erilainen eri puolilla Suomea. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on paljon nuoria hakemassa samoihin koulutuspaikkoihin, mikä voi nostaa niihin vaadittavan keskiarvon todella korkeaksi ja lisätä näin tiukkaa kilpailua hakuvaiheessa. On siis mahdollista, että vanhempien arvosanoihin liittyviä yhteydenottoja tulee opettajille eniten nimenomaan pääkaupunkiseudulla.

Muualla Suomessa lukiokoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen yleisimpiin koulutusohjelmiin on yleensä paikkoja saatavilla.