

Pienet mikro- ja yksinyritykset ovat nyt pulassa Euroopan vientinsä kanssa.
EU:n pakkausasetus (PPWR) luo sellaisen byrokratian, että jokainen mikroyritys tulee rajoittamaan vientiään, arvioi Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Liisa Hanén.
Asetus uhkaa sulkea pienet verkkokaupat ja yritykset pois sisämarkkinoilta. Etenkin tekstiili-, koru-, vintage-, taide-, ja käsityöyritykset ovat usein pieniä ja myyvät tuotteitaan verkkokaupan kautta.
”Tämä aiheuttaa yrittäjäkentällä valtavaa huolta”, kertoo Hanén.
Osa yrityksistä on kertonut lopettavansa viennin tai vievänsä jatkossa vain muutamaan maahan.
”Yksinyrittäjälle tämä tarkoittaa ihan suoraan, että ulkomaille ei kannata enää myydä.”
Jos yritys haluaisi myydä vaikkapa verkkokaupassa tuotteita EU:n alueelle, sen pitää nyt etsiä jokaisesta EU-maasta oikea pakkausten tuottajayhteisö, liittyä ja rekisteröityä yhteisöön, maksaa yhteisövastuumaksut jokaiseen EU-maahan ja vielä raportoida pakkauksistaan jokaiseen maahan.
Lisäksi on kaavailtu, että yrityksillä pitäisi olla joka EU-maassa paikallinen edustaja. EU-komissio pohtii vielä, onko tämä velvollisuus tulossa kaikille yrityksille.
Pakkausten tuottajayhteisöön liittyminen ja rekisteröityminen maksaa Hanénin mukaan satoja euroja. Itse pakkausmateriaalimaksut ovat taas pienelle yrittäjälle vain muutamia euroja vuodessa.
”Suurin älyttömyys on se, että varsinaiset maksut pakkauksista ovat todella pieniä.”
Itse pakkausmateriaalimaksut ovat taas pienelle yrittäjälle vain muutamia euroja vuodessa.

Suomen tekstiili ja muoti ry:n johtava asiantuntija Emilia Gädda kertoo, että pakkausasetus on hyväksytty jo 1,5 vuotta sitten, mutta ohjeita sen soveltamisesta alkoi tulla vasta tänä keväänä.
Asetusta alettiin soveltaa 12. elokuuta. Euroopan komissio päivitti ohjeistuksiaan vielä 3. elokuuta.
”Monet yrityksethän ostavat pakkauksensa jo vuosi etukäteen.”
Tavaravientiä harjoitti vuonna 2022 noin 20 000 yritystä, joista kaksi kolmasosaa oli Finnveran mukaan mikroyrityksiä eli yrityksiä, joissa on alle 10 työntekijää.
”Monet yrityksethän ostavat pakkauksensa jo vuosi etukäteen.”
Suomen kaikista yrityksistä mikro- ja yksinyrittäjiä on 95 prosenttia. Aktiivisia mikro- ja yksinyrityksiä on vähintään 300 000.
”Vientipotentiaalia on valtavasti. Viime aikoina mikro- ja pienyrityksiä on toivottu ja kannustettu viemään. Nythän tämä on kylmä rätti naamalle”, sanoo Hanén.
Hanénin mukaan asetus kaventaa pienten yritysten mahdollisuutta vientiin ja kuluttajien vaihtoehtoja.
”Yksinyrittäjälle tämä tarkoittaa ihan suoraan, että ulkomaille ei kannata enää myydä.”
”Joka puolella Eurooppaa kymmenet tuhannet pienet yritykset sulkevat vientikanaviaan.”
Kuluttajatkin tulevat näkemään asetuksen vaikutukset pian.
”Olemme tottuneet avoimeen sisämarkkinaan. Nyt tullaan huomaamaan, että monet eivät enää toimitakaan Suomeen tai Suomesta ulkomaille.”
”Isommatkin yritykset joutuvat tekemään hartiavoimin töitä pakkauksiin liittyvän dokumentoinnin ja merkintöjen kanssa.”
Elintarvikevientiin pakkausasetus ei juurikaan vaikuta, sanoo johtaja Satumaija Levón Elintarviketeollisuusliitosta.
”Pk-yritysten osuus elintarvikeviennin kokonaisuudesta on pieni. On oikeudenmukaista, että kaikki markkinoille pakkauksia toimittavat osallistuvat maksamaan pakkausten keräyksestä ja kierrättämisestä. Viime vuosina esimerkiksi Aasiasta on tullut paljon pieniä paketteja, joista kukaan ei ole maksanut tuottajavastuumaksuja”, sanoo Levón.
Asetuksen yksityiskohtaiset tietovaatimukset ovat kuitenkin suuri taakka pienille elintarvikeyrityksille.
”Isommatkin yritykset joutuvat tekemään hartiavoimin töitä pakkauksiin liittyvän dokumentoinnin ja merkintöjen kanssa.”
”Uuden sääntelyn myötä pakkauksesta on syntymässä jopa markkinoille menemisen tai yritystoiminnan este.”
Jokaisesta pakkauksesta vaaditaan todistus, joka osoittaa, ettei siinä ole esimerkiksi PFAS-yhdisteitä, jotka tunnetaan myös ikuisuuskemikaaleina, yli rajoitusten.
”Yrityksiltä edellytetään vaatimustenmukaisuuden osoittamista, vaikka meiltä puuttuu EU-tason yhtenäinen testausmenetelmä. Olemme olleet aika pöyristyneitä”, kertoo Levón.
Lisäksi jokaisen pakkauksen materiaalit pitää dokumentoida ja tietoja säilyttää jopa kymmenen vuotta.
”Uuden sääntelyn myötä pakkauksesta on syntymässä jopa markkinoille menemisen tai yritystoiminnan este. Näitä epäkohtia pitäisi korjata täytäntöönpanosäädöksillä ja tulkintaohjeilla.”
Juttua täydennetty 19.8.26 klo 9.31 Satumaija Levónin kommenteilla.