

Argentiinan nykyinen presidentti Javier Milei on kääntänyt merkittävästi maansa julkistalouden suuntaa sen jälkeen, kun hän nousi presidentiksi vuonna 2023.
Entinen julkkisekonomisti lupasi argentiinalaisille kaksi asiaa: korkean inflaation selättämisen sekä julkistalouden tervehdyttämisen.
Sitten alkoikin tapahtua. Kesäkuussa 2025 kuukausi-inflaatio oli enää 1,6 prosenttia, ja Argentiinan budjetti oli ylijäämäinen ensi kertaa sitten vuosituhannen vaihteen.
Miten moottorisahaleikkauskommenteistaan Euroopassa tunnettu Milei onnistui tässä?
Argentiinan budjetti oli vuonna 2025 ylijäämäinen ensimmäistä kertaa sitten vuosituhannen vaihteen.
MT kysyi asiaa Aalto-yliopiston taloustieteen apulaisprofessori Pablo Warnesilta, joka on kotoisin Argentiinasta.
Vuoden 2012 jälkeen Argentiinan talouskasvu on ollut lähes olematonta, minkä lisäksi maata on vaivannut huomattava inflaatio.
”Euroopassa kauhisteltiin viime vuosina yhdeksän prosentin inflaatiota, kun Argentiinassa puhuttiin noin 30–40 prosentin hintojen noususta ja pahimmillaan jopa 211 prosentista vuonna 2023”, apulaisprofessori vertaa.
”Moni äänesti äärimmäistä talousoikeistolaisuutta edustavaa ehdokasta radikaalien muutoksien toivossa.”
Vasemmistoon perinteisesti kallellaan olleiden argentiinalaisten mitta oli täyttynyt heikkoon taloustilanteeseen.
”Moni äänesti äärimmäistä talousoikeistolaisuutta edustavaa ehdokasta radikaalien muutoksien toivossa, vaikkei kaikesta ollutkaan samaa mieltä.”
Milein päästyä valtaan osa radikaaleimmista ideoista jäi toteuttamatta, mutta maan talouslinja muuttui.
”Vuonna 2024 presidentti leikkasi valtion menoja noin 30 prosentilla, mikä vähensi huomattavasti rahan ’printtaamisen’ tarvetta ja käänsi inflaation laskuun”, Warnes kuvaa.

Argentiinalaisten eläkkeistä leikattiin reaalihinnoin 20 prosenttia ja julkishallinnon tutkimushankkeista puolet. Lisäksi kaikki suuret infrastruktuuriprojektit jäädytettiin vuodeksi.
Lisäksi julkisen puolen palkkoja laskettiin reaalihinnoin 20 prosenttia samalla, kun joka kymmenes työntekijä irtisanottiin.
”Energia- ja liikennesektorin avokätiset yritystuet poistettiin myös.”
Huolimatta mittavista leikkauksista Milei on onnistunut pitämään kannatuksena.
”Kansa on saanut toivottuja lopputuloksia: inflaatio on kurissa, paisunutta hallintoa leikattiin ja ylijäämäinen budjetti saavutettiin”, apulaisprofessori avaa.
Huolimatta mittavista leikkauksista Milei on onnistunut pitämään kannatuksena.
Toisaalta Argentiinan talous kasvaa yhä verkkaisesti, ja esimerkiksi rakentaminen on jäissä.
Warnes näkee Argentiinan yllä muitakin harmaita pilviä, joihin Mileillä ei tunnu olevan ratkaisun avaimia.
”Tuonti kasvaa reilusti, eikä vienti vedä. Investointien hidastumisella ja koulutuksen leikkauksella on todennäköisesti negatiivisia vaikutuksia, kun pitkän aikavälin kasvustrategia puuttuu”, hän pohtii.
Julkistalouden shokkihoito ei tuota välttämättä parasta lopputulosta.
Argentiinan taloushaasteet muistuttavat paljon Suomen vastaavia, mutta Warnes toppuuttelee vertausta.
"Tilanne on hyvin erilainen, koska korkea inflaatio ei ole ollut Suomelle ongelma.”
Alijäämän hoitamisesta voisi sinällään apulaisprofessorin mukaan oppia Argentiinasta jotain, mutta julkistalouden shokkihoito ei tuota välttämättä parasta lopputulosta.
Vaikka Argentiina onkin hyvin erilainen talous kuin Suomi, voi Milein ”moottorisahaleikkauksista” oppia jotain tärkeää.
Orpon hallituksen leikkausten vertaaminen saksien heilutteluun on sinällään osuvaa, kun eteläamerikkalainen hakkauttaa sademetsää metsäkoneella.
Valtion budjetin tasapainottaminen ei tapahdu helpolla, mutta argentiinalaispresidentin raikkaan markkinataloushenkinen toiminta osoittaa sen täysin mahdolliseksi.
Pitkällä aikavälillä tilanne kuitenkin monimutkaistuu.
Shokkihoidolla saa alijäämän ja inflaation kuriin, mutta talouskasvuun se ei auta.
Leikkausten tulisi olla rakenteellisia uudistuksia, jottei huomisen kasvua Argentiinan tapaan uhattaisi. Shokkihoidolla saa alijäämän ja inflaation kuriin, mutta talouskasvuun se ei auta.
Talouskasvu ei synny itsestään, muttei myöskään vain valtion toimilla. Selviytyäkseen vaikeasta taloustilanteesta valtiolla tulee olla pitkän ajan tavoite, jota kohti askeleita otetaan määrätietoisesti.
Argentiinassa strategia on sentään lyhyellä aikavälillä selvä.