Suomessa on tällä hetkellä huomattavankin kokoisia vesihuoltolaitoksia, joille kunta ei ole määritellyt toiminta-aluetta. Kuva: Jaana Kankaanpää
”Kakkalaki kakkosta tästä ei tule” – hallitus uudistaa vesihuoltolain, koskisi myös vesiosuuskuntia
Lain osana on tarkoitus saattaa voimaan ensimmäinen eduskunnan yksimielisesti hyväksymä kansalaisaloite.Tilaajalle
Vesihuoltolaitokset ovat kriittistä infrastruktuuria, joiden toimintaa hallitus tahtoo turvata lausunnoille lähteneellä lakiuudistuksella. Kuva: Kimmo HaimiHallitus tahtoo parantaa yhteiskunnan vesihuoltoa ja sen kriisinkestävyyttä lakiuudistuksella.
Vesihuoltolain lausuntokierros alkoi 1. heinäkuuta. Lakiuudistuksen tarkoitus on parantaa puhtaan talousveden saatavuutta ja jätevedenhuollon toimintavarmuutta.
Vesihuoltolain uudistukseen on liitetty myös eduskunnan yksimielisesti hyväksymän Vesi on meidän -kansalaisaloitteen vaatimus varmistaa vesihuollon julkinen omistus.
Lausuntokierros kestää syyskuun loppuun saakka ja lait on tarkoitus saattaa eduskunnan käsittelyyn keväällä 2025. Uudistetut lait astuisivat voimaan vuoden 2026 alussa.
”Tästä ei ole tulossa kakkalaki kakkosta.” Sari Essayah
Taajama-alueen ulkopuolella asuville ihmisille lakiuudistus tarkoittaa, että kunnan pitää vastaisuudessa määritellä toiminta-alueet, joilla yhdyskuntarakenteen tiiviys edellyttää vesihuoltolaitoksen jakelua.
Toiminta-alueella olevat kiinteistöt tulisi liittää laitoksen jakeluverkkoon riippumatta siitä, onko kiinteistö taajamassa vai taajaman ulkopuolella.
Kunta voi kuitenkin rajata taajaman ulkopuoliset alueet, joita ei ole tarpeen liittää toiminta-alueeseen. Jatkossakin voi hakea vapautusta liittämisvelvollisuudesta.
Jatkossa saisi myös perustaa vain kunnan määräysvallassa olevia vesihuoltolaitoksia ja asiakasomisteisia vesiosuuskuntia ei saisi myydä kuin kunnalle.
”Tästä ei ole tulossa kakkalaki kakkosta, vaan hallitus valmistelee lakia järki kädessä”, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) vakuutti lakiluonnoksen julkaisutilaisuudessa.
Vaikka kansalaisaloitteen mukaan vesihuollon on oltava tulevaisuudessa julkisesti omistettua, haja-asutusalueiden vesiosuuskunnat saavat jatkaa toimintaansa.
Lunastuksia ei siis ole tiedossa.
Ministerin mukaan lakiuudistuksen taustalla on osaltaan Suomen ikääntyvä vesi-infra.
Tällä hetkellä vesihuollon korjausvelka kasvaa noin 400 miljoonan euron vuosivauhtia, mutta vuoteen 2040 mennessä korjausvelan vuotuinen kasvuvauhti on jo 777 miljoonaa euroa.
”Saneeraustarve kasvaa voimakkaasti ja kokonaisinvestointitarve lähes kaksinkertaistuu”, Essayah sanoo.
Lakia on tarkoitus uudistaa kauttaaltaan. Luonnoksessa on muun muassa vesihuoltolaitoksen määritelmän uudistaminen ja toiminta-alueita sekä liittämisvelvoitteita koskevia muutoksia.
”Suomessa on noin kaksi ja puolisataa huomattavan kokoista laitosta, jotka eivät ole vesihuoltolain määritelmän alla, sillä kunta ei ole vahvistanut toiminta-aluetta”, lainvalmisteluun osallistunut lainsäädäntöneuvos Vilja Klemola maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.
Nykyisellään Suomessa on 1 134 vesihuoltolaitosta 309 kunnassa.
Uuden määritelmä mukaan vesihuoltolaitos on laitos, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta ja toimittaa talousvettä vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa, tai vähintään 50 hengen tarpeisiin, tai ottaa vastaan jätevettä saman määrän tai yhtä monelta henkilöltä.
Tilaisuudessa ministeri Essayah kommentoi myös Ilta-Sanomien ensimmäisenä uutisoimia vesitornimurtoja.
”Yhteiskunnassa kuntien kriittiset tiedot ovat olleet vähän turhankin avoimesti verkossa. Nykyisin tämän asian suhteen ollaan eri tavalla hereillä. Varautumista ja suunnittelua on kehitetty, ja muistutettu valvontaviranomaisia”, Essayah kommentoi.
Ministerin mukaan valmiuslain suunnittelussa ja uudistuksessa huomioidaan vesihuoltoinfra.
Tietojen liian ”hövelistä” jakamisesta noussut keskustelu on muuttanut hänen mukaansa kuntien käytäntöjä tämän osalta.
- Osaston luetuimmat
