Valtion kannattaisi lopettaa rahapalkinto, jolla horjutetaan sähkön hintavakautta

Oli talven kireimpiä pakkasaamuja, kun ajoin Keski–Suomesta kohti Ylä–Savoa. Reitti kulki harvaan asuttujen seutujen läpi, mikä mahdollisti havainnoida kotien lämmitystä kaukolämpöverkkojen ulottumattomissa. Talojen savupiiput toimivat lämmitystapojen indikaattoreina.

Runsas vesihöyryn valkaisema savu kertoi talon lämpenevän klapeilla, ohut savukiehkura puolestaan öljyllä. Savuttomuus vihjasi talon lämpenevän sähköllä. Pörssisähköllä kilowattihinta liikkui sinä aamuna euron tuntumassa, verot ja siirtomaksut päälle. Öljyllä tuotettuna kilowattitunnin hinta olisi ollut kymmenesosa, noin 15 senttiä.

Arvatenkin monessa talossa oli ollut öljykattila, joka oli purettu pois. Pelkästään vuonna 2023 lähes 30 000 taloutta eli noin viidennes hävitti toimivan lämmitysjärjestelmän pitkälti valtion maksaman romutuspalkkion houkuttamana. Tilalle hankittiin yleensä ilmalämpöpumppu. Se toimii taloudellisesti leudoilla keleillä, mutta tulipalopakkasella hyötysuhde lähestyy suoraa sähkölämmitystä.

Ilmapumpun tueksi jätetty öljykattila käy yleensä vain muutamia päiviä vuodessa huippupakkasilla. Kuva: Markku Vuorikari

Kulunut alkutalvi osoitti, että monen omakotitaloasujan näkökulmasta toimivien öljylämmitysjärjestelmien purkaminen yhteiskunnan maksaman porkkanarahan houkuttamana saattoi olla virhe. Öljy olisi kannattanut pitää lämpöpumpun rinnalla tasaamassa huippukuormitusta huippukalliin sähkön päivinä.

Jäljellä olevia noin 100 000 öljylämmittäjää on kiittäminen siitä, että pörssisähkön hinta ei karannut vieläkin korkeammalle. Jos kaikki öljykattilat olisi korvattu romutuspalkkion mukaisesti ilmavesilämpöpumpuilla, pörssisähkön hintaa kirittäneeseen sähkökulutukseen tullut noin reilusti ydinvoimalan tuotannon suuruinen vaje.

Öljykattiloista luopumista kiirehditty osana vihreää siirtymää. Kymmenet tuhannet ovatkin heittäneet toimivan lämmitysjärjestelmän romutukseen. Romutuspalkkio on yhä voimassa. Samaan aikaan kaupunkien lämpölaitokset kyllä ymmärtävät realiteetit. Esimerkiksi Helsinki on päättänyt pitää öljykattilat osana lämmöntuotantoaan huippukuormitusten varalta siitä ääntä pitämättä.

Toissijaisina lämmitysmuotona pidettävistä öljykattiloista luopuminen ei ole ilmastonmuutostaistelun kohtalon kysymys. Huippupakkasilla muutamien päivien, ehkä vain tuntien ajan puhiseva öljylämmitys tuskin horjuttaa ilmastotavoitteita. Fossiilisen öljyn voi korvata uusiutuvalla.

Tämä talvi osoitti, että epävakaasta tuulisähkön tuotannosta irti olevilla lämmitysmuodoilla, kuten puun pienpoltolla ja öljylämmityksellä on merkittävä rooli sähkön kulutushuippujen tasaajana. Ne vakauttavat yksittäisen ihmisen taloutta, mutta myös yhteiskunnan energiajärjestelmää. Toimivia järjestelmiä ei aikalaisinnostuksen huumassa kannata kepein perustein romuttaa. Jotkut ovat ennustaneet myös ilmaston huomattavaa viilenemistä Suomessa, jos merivirrat muuttuvat.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja