Metsästä kerättyjen marjojen ja sienien verovapaus katoaa, kun ne pakastetaan – puutarhan antimien myynnistä pitää maksaa aina verot
Verohallinnon johtava asiantuntija kertoo, milloin luonnontuotteiden myynnistä kuuluisi maksaa verot. Myös Ruokavirastolla on säännöt luonnontuotteiden oikeaoppiselle eteenpäinmyynnille.
Tuoreita sieniä saa myydä verottomasti eteenpäin. Kuva: RONI REKOMAA / LEHTIKUVAMoni kerää marjoja, sieniä ja hedelmiä omaksi ilokseen, mutta niitä saattaa haluta myös myydä eteenpäin. Tietyissä tapauksissa myynnin tuotosta ei tarvitse maksaa edes veroja.
Verottomana saa myydä tuoreena metsästä poimittuja erilaisia luonnontuotteita, Verohallinnon johtava veroasiantuntija Anna-Leena Rautajuuri kertoo STT:lle.
”Marjat, sienet ja muut vastaavat, kuten luonnonvaraiset kävyt sekä ihmisravintona käytettävät kasvit. Tällaisten keräystulot ovat verovapaita”, Rautajuuri sanoo.
Jos haluaa myydä puutarhansa omenapuiden tai marjapensaiden satoa, verovapaus ei enää päde. Verovapaus koskee yleensä vain sellaisia luonnonvaroja, joita voi kerätä metsästä.
”Jos omistaisin vaikka metsää ja keräisin sieltä mustikoita, niin sillä ei ole siinä kohtaa merkitystä, että onko se omasta metsästäni vai jonkun toisen metsästä. Se on jokamiehenoikeudella kenen tahansa kerättävissä oleva luonnonvarainen marja”, Rautajuuri avaa.
”Mutta kun mennään sellaisiin marjoihin, joita puutarhassa kasvatetaan, niin ne eivät kuulu tuon säännöksen soveltamisalaan”, hän lisää.
Jalostamiseksi lasketaan marjojen pakastaminen ja mehustaminen tai sienien kuivaus ja suolaus.
Metsästä poimittujen marjojen ja sienien myynnin verovapaus katoaa, jos niitä jalostaa. Jalostamiseksi lasketaan esimerkiksi marjojen pakastaminen ja mehustaminen tai vaikkapa sienien kuivaus ja suolaus.
”Meillä on tuloverolaissa säännös, jonka mukaan tulot ovat veronalaisia, jos niitä ei ole erikseen säädetty verovapaaksi. Näistä marjoista ja muista on oma pykälä.”
Vaikka pakastus onkin säilöntämenetelmä, ja täten eroaa varsin paljon esimerkiksi mehun tekemisestä, lasketaan se silti jalostamiseksi.
”Marjat pitää myydä sellaisenaan eteenpäin. Saa kyllä puhdistaa roskat pois ja laittaa rasiaan, mutta heti, kun mennään siihen, että pakastetaan, tai tehdään mehua tai hilloa, niin sitten myynti ei enää kuulu verovapauden piiriin, vaan muuttuu veronalaiseksi.”
Jos marjat on itse poiminut metsästä, jalostanut ja sen jälkeen laittanut myyntiin, kuuluu myynnistä saatujen tulojen ilmoittaminen henkilön omaan ilmoitusvelvollisuuteen. Se, miten verojenmaksusta kiinnipitämistä valvotaan, ei ole julkista, Rautajuuri muistuttaa.
”Jos menisi työsuhteessa tekemään tätä työtä vaikkapa jollekin marjayritykselle – tekee työsopimuksen siitä, että kerää marjoja kyseiselle marjayritykselle – niin se on tietenkin palkkaa”, Rautajuuri lisää.
Metsästä poimiessa esimerkiksi keräysmenetelmällä ei ole väliä, kun tarkastellaan tuotteen verovapautta. Marjoja saa poimia käsin tai poimurilla, kunhan ne laitetaan jalostamattomina myyntiin.
Itse poimimiaan marjoja voi myydä esimerkiksi torilla ilman ilmoitusta.
Metsästä itse poimitut marjat, sienet ja yrtit lasketaan alkutuotannoksi, eikä niiden myynnistä tarvitse ilmoittaa viranomaisille, kertoo Ruokavirasto. Tämä tarkoittaa, että itse poimimiaan marjoja voi myydä esimerkiksi torilla ilman ilmoitusta.
Alkutuotannoksi lasketaan myös marjojen ja sienten varastointi, kuljetus ja niiden käsittely kauppakuntoiseksi. Käsittely ei saa kuitenkaan muuttaa tuotteen luonnetta.
Vaikka itse keräämiään marjoja ja sieniä jalostaisi pakastamalla tai ryöppäämällä, ei niistä tarvitse tehdä elintarviketoiminnan rekisteri-ilmoitusta. Tällaisen toiminnan katsotaan olevan vähäriskistä, joten ilmoitusta ei tarvita, vaikka kyse ei ole enää alkutuotannosta.
Poikkeuksena on kuitenkin korvasieni. Keitettyjen korvasienten myynti muualle kuin teollisuuteen vaatii aina elintarviketoiminnan rekisteri-ilmoituksen tekemisen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
