
Valtiovarainministeriö (VM) on antamassa talouttaan vastuullisesti hoitaneille hyvinvointialueille harkinnanvaraisesti lisäaikaa alijäämien kattamiseen.
Hyvinvointialueiden oli määrä kattaa alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä, mutta kohdennetulla, korkeintaan kahden vuoden lisäajalla takaraja siirtyisi enintään vuoden 2028 loppuun.
VM:n osastopäällikkö Ville-Veikko Ahonen kommentoi MT:lle muutoksen olevan iso vastaantulo hyvinvointialueille.
”Tätä voidaan pitää ’palkintona’, mikäli taloutta on hoidettu kestävästi ja alijäämät tullaan kattamaan lisäajan kuluessa.”
Ahonen painottaa, että kyseessä on tarkkaan arvioitava poikkeus eikä lisäaika tule olemaan mikään automaatio hyvinvointialueille.
Myönnytys tulee myös todennäköisesti liittymään muihin ohjaustoimiin.
”Tarkemmat kriteerit lisäajan saamiselle ovat vielä valmistelussa, mutta hyvinvointialueen tulee vähintään päästä nollatulokseen tänä vuonna”, hän avaa.
”Hyvinvointialueen tulee vähintään päästä nollatulokseen tänä vuonna.”
Ahonen sanoo, että vaikeasta taloustilanteesta kärsiville alueille arviointimenettely tulee olemaan jatkossakin ensisijainen väylä talouden korjaamiseen.
”Lisäajan ja arviointimenettelyn kriteerit tulevat eroamaan selvästi, kuin yö ja päivä.”
Kysyttäessä, montaako hyvinvointialuetta mahdollinen lisäaika voisi koskea, Ahonen arvioi määräksi noin ”kymmenkunta”.
”Lainsäädäntöä ei muuteta vain pienen joukon eduksi. Toki, määrä riippuu paljon alueiden omasta toiminnasta”, osastopäällikkö toteaa.
Arviointimenettelyyn joutuneiden Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen sekä Lapin taloustilannetta Ahonen kuvaa alueista heikommiksi, vaikka muillakin alueilla on isoja taloushaasteita.
”Kyseisillä alueilla tilannetta on arvioitu jo pitkään, esimerkiksi alijäämät per asukas ovat suurimpia muidenkin talouskriteerien täyttyessä.”
Ahosen mukaan kyseisten alueiden palvelukokonaisuudet toimivat kuitenkin hyvin. Vaikean taloustilanteen taustalla on monia tekijöitä.
”Esimerkiksi nämä alueet olivat aiemmin sote-palveluissa hyvin kuntavetoisia ja pirstaleisia, joten ne lähtivät uudistukseen selkeästi takamatkalta”, hän perustelee.
”Tilanne on erilainen kuin vaikkapa pienen kriisikunnan tapauksessa.”
Seuraavaksi Itä-Uudellamaalla, Keski-Suomessa sekä Lapissa tullaan pureutumaan Ahosen mukaan talouslukuihin entistä syvemmin, missä hyödynnetään VM:n oppeja kuntatalouksien kriisitilanteista.
”Tilanne on erilainen kuin vaikkapa pienen kriisikunnan tapauksessa. Jokainen hyvinvointialue on suuri työnantaja, jolla on laajoja palvelukokonaisuuksia.”
Vuodenvaihteessa hyvinvointialueita koskevaa lainsäädäntöä muutettiin niin, että arviointimenettelyssä tulee pohtia myös alueiden yhdistämisen mahdollisuutta.
Aluejakoselvitys voisi tarkoittaa hyvinvointialueen liittämistä tai pilkkomista, mutta Ahonen toppuuttelee näitä skenaarioita.
”Aluejakoselvitys on oma asiansa ja pitkän prosessin jälkeen lopulta valtioneuvoston päätös.”