Järvistä noussut sumu jäätyi paikoin peilikirkkaaksi jääksi viime viikonloppuna ja aiheutti autoilijoille kolareita. Kuvituskuvaa. Kuva: Eija Vallinheimo
Kavala tuplailmiö loihti kolarisumaan johtaneen liukkauden
Väyläviraston johdolla on aloitettu selvitys viikonlopun liukasteluista.Tilaajalle
Viikonlopun kolarisuma vauhditti talvirenkaiden vaihtoa. Rengasruletti pyöri alkuviikosta jo lujaa Espoon Autospa Polariksessa. Kuva: Jaana KankaanpääLiukkauden viime viikonloppuna eri puolilla maata aiheuttamien kolareiden selvittelyssä pääpaino on Lahden suunnalla valtatie 4:n tapahtumissa. Lauantaiaamuun kahdessa ketjukolarissa 40–50 ajoneuvoa vaurioitui, osa autossa olleista loukkaantui lievästi.
”Kyse on siinä määrin merkittävästä turvallisuuspoikkeamasta, joka vaatii selvityksiä”, Väyläviraston toimialajohtaja Virpi Anttila sanoo.
Kolarisuman pohja luotiin jo edellisenä yönä, kun pakkanen laski rannikkoseutuja myöten selvästi miinukselle. Tienpinnan lämpötila painui kohta myös pakkaselle. Paikallinen sankka sumu alkoi tiivistyä jääksi sen pintaan ja kohta pelti rytisi eri puolella Etelä-Suomea.
Pahinta jälkeä tuli Lahden Renkomäen liittymän vaiheilla, jossa tien pinta oli peilikirkas jäästä.
Tien kunnossapidosta vastaavan Ely-keskuksen ja tieurakoitsijan kanssa muun muassa selvitetään, mitä tienpidon toimenpiteitä oli tehty ja olisiko syntynyttä tilannetta voinut ennustaa ja aloittaa aloittaa ennakoiva suolaus.
Säätieteilijöiden mukaan liukkauden syntymiseen seudulla vaikutti kaksi samaan aikaan esiintynyttä sääilmiötä.
”Tienpinnat olivat laajoilla alueella pakkasella ja samaan aikaan ilmassa oli runsaasti kosteutta, kuten tähän vuoden aikaan tapaa olla vielä avoimena olevien vesistöjen haihduttaessa vettä”, päivystävä meteorologi Anna Latvala Forecalta sanoo.
Ilmassa oleva näkymätön vesihöyry muuttui suoraan jääksi eli kuuraksi tienpintaan sadoilla tiekilometreillä.
Suurten järvien, kuten Päijänteen pinnasta noussut sumu alkoi sekin muodostaa jäätä eli huurretta, kun pienet vesipisarat jäätyivät selvästi pakkasen puolella olevan tien pintaan. Mahdollisesti käynnissä oli kaksi samanaikaista ilmiötä, jotka kumpikin muodosti liukkautta tienpintaan.
Todennäköisesti valtaosin nastattomilla renkailla soljunut liikenne kiillotti jatkuvasti tien pintaan syntynyttä jääkerrosta ja petasi osaltaan lukuisia tieltäsuistumisia ja peräänajoja.
Ilmiselvät liukkauden merkit eivät varoittaneet autoilijoita, joiden ajotapa noudatteli kesäisiä tienpinnan kitkaoletuksia.
Destian kelikeskuspäällikön mukaan poikkeuksellisen onnettomuusryppään synnyssä sumun jäätyminen oli keskeisessä roolissa.
”Kuuranmuodostusta ei havaintojeni mukaan juurikaan ollut tuolloin, vaan sumun jäätyminen synnytti liukkauden, kelikeskuspäällikkö Seppo Kaarre Destialta sanoo.
Tienhoidon ja talvikunnossapidon tutkija painottaa hänkin sumun synnyttämän huurteen merkitystä.
”Pieni kuura itsessään ei useinkaan ole vielä vaarallisen liukas, koska se kuluu nopeasti pois, mutta nyt kirkas jää teki tilanteesta vaikeamman, sanoi vanhempi konsultti Mikko Malmivuo Destialta.
Äärimmäisissä oloissa jäällä nastarenkaan pito on kitkarengasta parempi. Nastarengas kuluttaa liukkautta pois kitkarengasta tehokkaammin. Kuva: Jaana KankaanpääJos liikennevirrassa olisi ollut tietty määrä nastarenkaita, ne olisivat voineet karhentaa ja kuluttaa jäätä pois. Kitkarenkaiden ominaisuudet ovat kehittyneet voimakkaasti, mutta puhtaalla jäällä niiden antama pito on yhä heikompi kuin nastarenkainen.
Nasta- ja kitkarenkaiden vaikutuksista onnettomuuksiin on saatu eri suuntaisia tuloksia jopa samojen tutkijoiden toimesta. Eräässä suhteessa rengastyyppien välillä on kuitenkin selvä mitattava ero.
”Rengastestien jääjarrutuksissa nastalliset renkaat ovat yleensä kärkipäässä melko selvällä erolla”, Malmivuo sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
