Vesihuollon kaikkien putkien sijaintien ei tulisi asiantuntijan mielestä olla julkisesti näkyvillä. Kuva: Kimmo Haimi
Sisäministeriölle uusia tehtäviä muun muassa vesi-infrastruktuurin suojaamiseksi – ”Näin parannetaan kokonaiskuvaa”
Maa- ja metsätalousministeriön rooli kriittisen infrastruktuurin suojelussa on vesihuollon turvaaminen.Tilaajalle
Vesihuollon suojaamisessa toimii eri tasoilla monta toimijaa, joiden keskinäistä viestintää sisäministeriöön päin pyritään uudella lailla vahvistamaan. Kuva: Jutta MykräLaki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta on yhdenmukaistamassa suojelutoimia usealla toimialalla, muun muassa vesihuollossa. Laki pohjautuu EU:n niin kutsuttuun CER-direktiiviin.
Sisäministeriön (SM) lainsäädäntöneuvos Tiina Fermin mukaan lailla pyritään kasvattamaan infrastruktuurin osalta häiriönsietokykyä.
”Laki on osa ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla tunnistetaan esimerkiksi vesihuoltoon liittyvät kriittiset toimijat ja näille määritetään lisävelvoitteita.”
”Laki on osa ennaltaehkäisevää toimintaa.” Tiina Ferm
Jatkossakin kriittisen infran suojaaminen kuuluu sen omistajalle, mutta akuuteissa uhkissa ja rikostapauksissa poliisilla on laajat toimivaltuudet omaisuuden suojaamiseksi.
Ferm kertoo, että poliisin suorittamassa esitutkinnassa pyritään selvittämään epäillyt sekä heidän motiivinsa. Uudessa laissa sisäministeriölle tulisi uusia tehtäviä kriittiseen infrastruktuuriin liittyen.
”Muun muassa vesihuoltoon määritellään valvovat viranomaiset, jotka ovat velvollisia ilmoittamaan poikkeamista sisäministeriölle. Näin parannetaan kokonaiskuvaa”, Ferm avaa.
”Vesihuoltoon määritellään valvovat viranomaiset, jotka ovat velvollisia ilmoittamaan poikkeamista sisäministeriölle.” Tiina Firm
Hän sanoo, että sisäministeriöllä olisi uudessa laissa jatkossa yhteensovittava rooli kriittisen infrastruktuurin suojelutoimiin liittyen.
Lisäksi infrastruktuuria pyritään suojelemaan puolustusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön valvonnalla ulkomaalaisten kiinteistö- ja yrityskauppoihin liittyen.
”Toki täytyy muistaa, että kriittinen vesi-infrastruktuuri kuuluu vesilaitoksille, joilla on vastuu infran suojaamisesta ja laitoksen turvallisuudesta.”
Ferm toteaa yleisellä tasolla, että vesihuoltoon kohdistuu ilkivaltauhkaa, jonka aiheuttavat sekä isomman että pienemmän luokan rikolliset toimijat.
Hänestä paikkatiedon julkisuuden suhteen on tehty oikeita muutoksia.
”Paikkatietoa ei ole suojattu sillä prioriteetilla, mitä olisi pitänyt olla.”
”Esimerkiksi vesihuollon putkien sijainteja ei pidä olla saatavilla, kuten ei myöskään tärkeimpien rakennuksien pohjapiirustuksia”, hän huomauttaa.
Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) neuvotteleva virkamies Johanna Kallio sanoo, että valtion hallinnoimissa tietopalveluissa kriittisen vesihuollon paikkatieto ei ole ollut julkista.
”Vesihuollon paikkatietoa on myös muiden toimijoiden, kuten vesihuoltolaitosten, kuntien ja maakuntaliittojen hallussa. Yksittäistapauksissa tietoa voi olla julkisesti saatavilla ja näihin tapauksiin on puututtu.”
Maa- ja metsätalousministeriön rooli kriittisen infrastruktuurin suojelun tiukentamisessa on Kallion mukaan vesihuollon turvaaminen, jonka valvovana viranomaisena puolestaan toimii Etelä-Savon ely-keskus.
”Suomessa on noin 1 200 vesihuoltolaitosta.” Johanna Kallio
Parhaillaan on myös lausunnoilla lakimuutos, joka varmistaa vesihuoltotoimintojen ja vesihuolto-omaisuuden säilymisen kuntien määräysvallassa.
”Suomessa on noin 1 200 vesihuoltolaitosta, eikä ole tarkoituksenmukaista, että hyvin pienet organisaatiot, kuten osuuskunnat olisivat direktiivilaitoksia.”
”Vesihuoltolaitoksilta on edellytetty jo pitkään toiminnan riskien arviointia ja hallintaa, sekä varautumista häiriötilanteisiin. Näiltä osin CER-laki ei tuo merkittävästi uutta. Etelä-Savon ely-keskuksen on suunniteltu olevan CER-lain valvova viranomainen”, hän kertoo.
”On pyritty varmistamaan varautumisen toimenpiteiden riittävyys.” Johanna Kallio
Kallio muistuttaa, että jo viimeisen 2,5 vuoden aikana Etelä-Savon ely-keskus on tehostetusti kehottanut vesihuoltolaitoksia tarkastelemaan niiden suojelutoimia.
”On pyritty varmistamaan varautumisen toimenpiteiden riittävyys, mitä varten valvova viranomainen on tuottanut laitoksille ohjeita muun muassa sähköpulatilanteita tai kyberturvallisuutta ajatellen.”
”Esimerkiksi prosessitilojen suojaaminen vaikkapa haittaa aiheuttavilta eläimiltä, tulvivalta sadevedeltä tai tihutöiltä on osa jokapäiväistä toimintaa vesihuoltolaitoksella”, Kallio summaa.
Hän vakuuttaa maa- ja metsätalousministeriön osallistuvan riskiarviointiin ja ohjaavan Etelä-Savon ely-keskuksen kautta alan toimintaa oikeaan suuntaan jatkossakin.
- Osaston luetuimmat
