Venäjä muuttuu nyt aivan eri maaksi Suomen selän takana, arvioi Moskovasta palannut suurlähettiläs
Välit Venäjään ovat poikki. Jos yhteys joskus palaa, kohtaamme aivan toisenlaisen naapurimaan. Siihen voi mennä kauan, suurlähettiläs Antti Helanterä arvioi.Tilaajalle
Antti Helanterän ensimmäinen julkaistu tutkimus käsitteli Venäjän elintarvikemarkkinoita. Venäjä on investoinut maatalouteen viime vuosina ja parantanut ruuan omavaraisuutta. Kuva: Carolina HusuJos Suomen ja Venäjän suhteet joskus tulevaisuudessa alkavat uudelleen lähentyä, mikään nyt tuntemamme ei enää päde.
Tällaisen arvion antaa Moskovasta Suomeen juuri palannut suurlähettiläs Antti Helanterä.
Hänen neljän vuoden kautensa aikana Venäjä muuttui paljon, ja sen seuraaminen Suomesta käsin on vaikeaa. Yhteydet ovat poikki, ja muutos jää sotauutisoinnin taustalle.
”Kun hyökkäyssota on käynnissä, totta kai siitä uutisoidaan. Mutta meille naapurimaana on tärkeää ymmärtää, että Venäjä muuttuu maana myös ilman sotaulottuvuutta”, Helanterä kertoo.
Hänen mielestään käynnistyneen muutoksen mittakaava on jatkuessaan yhtä iso kuin Neuvostoliiton muutos Venäjäksi.
”1980-luvulla alkanut Venäjän kehityksen kaari on päättynyt. Silloin esimerkiksi tapa käydä ulkomaankauppaa muuttui täysin, ja nyt on tapahtunut samanlainen prosessi.”
Ulkomaankauppa on reititetty uudestaan ja on etsitty uudet kauppakumppanit. Lännen kanssa kauppa on tyssännyt pakotteisiin, ja matkustaminen länteen loppunut.
”Yhteyksien hankaloituminen länteen jollakin aikavälin muokkaa maata myös sisäisesti. Ehkä myös sitä, mitä ihmiset ajattelevat Euroopasta.”
Ennen Venäjällä oli vaikuttavia voimia, jotka näkivät länsiyhteyden hyödyllisyyden. Antti Helanterä
Talouden lisäksi muutoksessa ovat aatteellinen ja henkinen ilmapiiri.
”Venäjän henkisessä ilmapiirissä on aikaisemminkin ollut voimakkaita konservatiivisia ja patrioottisia ja ehkä myös militaristisia virtauksia. Mutta niitä jollain tavalla tasapainotti kuitenkin kansalaisten, talouden ja johdon yhteys länteen. Maassa oli varteenotettavia poliittisia voimia, jotka näkivät länsiyhteyden hyödyllisyyden.”
Nyt niitä voimia ei enää ole. Eikä ole tiedossa, voiko yhteyksiä enää muodostaa uudelleen. Ei aikaan pitkään aikaan.
”Lisäksi siellä tulee lähivuosina olemaan kymmenien, ehkä satojen tuhansien, Ukrainan sodan veteraanien joukko. He ovat sotilaina olleet todennäköisesti jonkinlaisen rankaisemattomuuden kulttuurin piirissä. Muissa maissa eri sotien veteraanien on ollut vaikea asettua yhteiskunnan normaaliksi jäseneksi”, Helanterä miettii.
Suomalaisia silmiä ja korvia on Venäjällä nykyisin vähän. Tiedonmurusia saadaan edelleen lähetystön avulla. Helanterä pystyi kautensa aikana tapaamaan Moskovassa myös opposition edustajia ja seurata tutkimusta. Sota-aika kuitenkin vaikeutti työtä.
”Eihän meidän sukupolvella ole mitään käsitystä siitä, minkälainen on sotaa käyvä maa. Miltä siellä pitäisi näyttää? Mitkä asiat siellä jatkuvat ennallaan ja mitkä asiat muuttuvat? Millaista on sota-ajan joukkotiedotus tai propaganda? Niitä pitäisi liikkeessä miettiä ja analysoida.”
Tapasin opposition edustajia ja liikuin pääasiassa virka-autolla, jossa on Suomen lippu keulassa. Antti Helanterä
Helanterän diplomaattista koskemattomuutta ei Venäjällä rikottu, mutta hänen kulkemisiaan seurattiin.
”Sehän ei minun tapauksessa ollut mitenkään vaikeaa, sillä liikuin siellä pääasiassa virka-autolla, jossa on Suomen lippu keulassa.”
Tarkoitus oli osoittaa, että Suomi ei tee mitään salassa.
Pientä kiusaa oli, mielenosoituksia ja ilkivaltaa, mutta ei mitään vakavampaa.
”Kerran tuli kahden jauhekirjeen lähetys, joka sitten oli vaaraton. Ne eivät ole henkilöstölle mukavia päiviä, vaikka mitään vahinkoa kummastakaan ei tullut”, Helanterä kertoo.
Hänet kutsuttiin aika ajoin tapaamaan virallisen Venäjän edustajia. Suljetuissa keskusteluissa valtioiden välillä välit olivat asialliset.
”Silloin ei ollut propagandaa. Ei siinä tilanteessa muuta mahdollisuutta ole kuin että suhtautuu vakavasti siihen, mitä toinen osapuoli sanoo. Ja sitten avaa ja selittää Suomen kantoja.”
Jännite voi kestää ihan hyvin vaikka sukupolven ajan.
Helanterällä on pitkä kokemus Venäjästä. Hän oli jo 1990-luvun lopulla Venäjä-tutkija.
Nyt hän on palannut Suomeen neljän vuoden Moskovan komennukseltaan ja odottaa seuraavaa tehtävää. Seuraavaa kertaa Venäjälle ei ole näköpiirissä.
”Jännite voi kestää ihan hyvin vaikka sukupolven ajan, on se sitten kuuma sota tai välillä jäähtyvä. En näe välittömästi, että jännite olisi keventymässä.”
Suomalaisille hänellä on viesti itänaapurista:
”Meidän on syytä olla yhteiskuntana ja kansalaisina hyvin valppaina. Mutta ei meidän joka rasahduksesta kannata menettää myöskään yöunia.”
Suomen ja Venäjän suhde on aina ollut aaltoliikettä. Lopulta tulee hetki, jolloin sota on päättynyt ja yhteyksiä aletaan jälleen rakentaa.
”Yksi sellainen selvä viesti on, että oikeastaan mihinkään vanhaan Venäjän suhteissa ei ole paluuta.”
Suomen hallitus ei voinut kieltää yrityksiä toimimasta Venäjällä.
Ennen sotaa arvioitiin, että tiukat talouden yhteydet estävät sotia. Helanterän arvio on, että sitä syvempikään riippuvuus tuskin olisi toiminut pidäkkeenä.
Toisaalta tiivis kauppa Venäjän kanssa oli loogista. Venäjä on naapurissa, ja Eurooppa tarvitse energiaa. Yritykset Suomessakin näkivät Venäjän houkuttelevaksi.
Helanterän mukaan taloutta olisi ollut vaikea jarruttaakaan.
”Se lähti yrityksistä, ei valtiosta. Yritykset arvioivat omat riskinsä. Miten olisimme jarrutelleet sitä, koska Suomen hallituksen olisi pitänyt kieltää yrityksiä toimimasta Venäjällä.”
- Osaston luetuimmat
