Jos Pohjoismaat löisivät hynttyyt yhteen, tällainen talousmahti siitä syntyisi

Vanhassa vara parempi. Ja tosi vanhassa vielä parempi. Peruutuspeiliin ei kannata tuijotella, mutta historiasta voi oppia.

Näin uskoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz. Adlercreutz olisi valmis hakemaan esimerkkiä peräti 1300- ja 1400-lukujen taitteesta.

Tuolloin luotiin yli sata vuotta kestänyt pohjoismainen Kalmarin unioni Tanskan, Norjan ja Ruotsin johdolla. Pelkkää auvoa liittouma ei ollut sisäisine ja ulkoisine paineineen.

Adlercreutz viittasi unioniin peräänkuuluttaessaan kesäkuun alun puoluekokouksessa pohjoismaisen yhteistyön syventämistä.

”Yhdessä meitä on yli 28 miljoonaa ihmistä. Yhdessä meillä on yksi maailman vahvimmista talouksista. Meillä on yliopistoja, yrityksiä ja innovaatioita, jotka pärjäävät kenelle tahansa”, Adlercreutz hehkutti.

Jatketaan ajatusleikkiä uudesta Kalmarin unionista. Liittouman yhteenlaskettu bruttokansantuote lähestyisi karkeasti laskien vajaata 2 000 miljardia euroa.

Se jäisi silti murto-osaan Yhdysvaltojen ja Kiinan bkt:sta. Nousevan Intian taloudesta se lähestyisi noin puolta. Euroopan mittakaavassa olisimme yhteenlaskettuna talousmahtien top-5:n tuntumassa ja globaalisti G20-porukassa.

Puolustusrahoissa unioni olisi eurooppalaisittain keskisarjalainen, mutta jäisi jälkeen maailman suurmaista. Painetta puolustusbudjettien kasvattamiseen tuo Nato-linjaus sotilasmenojen nostamisesta 3,5 prosenttiin.

Lisäksi 1,5 prosenttia käytetään puolustusinfraan ja kyberturvallisuuteen. Sotilaskoulutuksessa ja operatiivisessa toiminnassa pohjoismainen puolustusyhteistyö on pitkälle hiottua jo nyt.

Maatalousrahoitus on pitkällä aikavälillä muodostanut noin kolmanneksen EU:n budjetista. Pohjoismaisille jäsenmaille rahoista on riittänyt enimmillään kymmenesosa. Mahtiasemaan unionissa sillä ei ylletä. EU:iin kuulumattomat öljyraha-Norja ja Islanti pärjäilevät omillaan.

Kalmarin unionin nykyversio olisi maailman koulutetuimpia talouksia. Korkeakoulutettujen osuus työikäisistä olisi vajaa puolet eli samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa, mutta selvästi enemmän kuin Kiinassa ja Intiassa.

Koulutustasolla on kiinteä yhteys Suomen pärjäämisen ja talouskasvuun. Samalla on turvattava perinteisten ”duunareiden” riittävyys, sillä asiantuntijoiden lisäksi tarvitaan asioiden tekijöitä. Ulkomaiselle työvoimalle on paikkansa, mutta pelkästään siihen ei voi ripustautua.

Kalmarin unioni vol.2 haastaisi Yhdysvaltoja tai Kiinaa kokonsa sijaan ketteryydellä ja osaamisella. Pohjoista valtioliittoa tuskin on näköpiirissä, mutta yhteistyötä on varaa syventää. Naapuria kannattaa kyräillä vain urheilukentillä.