Ällöttävien ruokien museon pääsylippuna on oksennuspussi – Suomikin on edustettuna

Etelä-Ruotsin Malmössä on museo, jonne ei kannata suunnata liian vakavin mielin.

Disgusting food museumin eli ällöttävien ruokien museon tyylilajista kertoo jotain jo se, että sisäänpääsylippuna toimii oksennuspussi.

Museo esittelee 80 ruokaa, jotka eivät kaikille maistu. Haistamaan tai maistamaan pääsee kahtakymmentä niistä.

Seinällä on taulu, johon on merkitty, kuinka monta päivää on kulunut siitä, kun joku viimeksi oksensi museossa.

Helmikuun lopulla taulussa on luku neljä.

Museon vitriini esittelee pohjoismaista salmiakkia. Mukana on myös Tervaleijona. Kuva: Paula Liesmäki

Naapurimaiden ruuista edustettuina ovat muun muassa ruotsalainen hapansilakka eli surströmming ja islantilainen hákarl eli mädätetty hai.

Suomesta mukaan ovat päässeet alkujaan Oulussa kehitetyt Tervaleijona-pastillit, jotka valmistetaan nykyään Italiassa. Ne komeilevat salmiakkien vitriinissä viiden muun pohjoismaisen tuotteen seassa.

Salmiakki järkyttää maistajia eniten ja saa aikaan voimakkaimman fyysisen reaktion, museon oppaat kertovat.

Mieluiten kävijät maistavat eksoottista hedelmää duriania. Maistajan tietystä geenistä riippuu, kokeeko hän maun makeaksi vai muistuttaako se hikisiä jalkoja, kertoo museon opas Sara Vainio.

Su callu -juusto on sardinialainen erikoisuus. Kuva: Paula Liesmäki

Eniten ihmiset epäröivät maistaa sardinialaista Su callu -juustoa, etenkin, jos he ovat kuulleet, miten se valmistetaan.

Vastasyntynyt kili juo vatsansa täyteen emonsa maitoa. Sen jälkeen kili teurastetaan, ja sen mahalaukku sitaistaan solmuun ja jätetään kuivumaan. Maidon annetaan kehkeytyä mahalaukussa juustoksi usean kuukauden ajan.

Juustojen, durianin ja hapankalan lisäksi tarjolla on esimerkiksi hyönteisiä.

Museo on perustettu vuonna 2018. Omistaja on maistanut kaikkea, samoin työntekijät. Ruokien maistelu on osa työhaastattelua, eikä työpaikkaa heru, jos jokin ruoka jää maistamatta.

Museon kävijät maistelevat innokkaasti kaakkoisaasialaista durian-hedelmää, joka tunnetaan pistävästä hajustaan. Kuva: Paula Liesmäki

Maistelu- ja haisteluosion lisäksi museon näyttely esittelee tunnettuja ruokaskandaaleja ja erikoisia ruokia ympäri maailmaa.

Esillä on muun muassa kumissia eli tammanmaidosta valmistettua mietoa alkoholijuomaa. Turkissa kehitetty juoma nousi Neuvostoliitossa niin suosituksi, että sen tuotantoon valjastettiin 230 000 hevosta. Nykyään se on yleisintä Kazakstanissa.

Ihmiset ovat vuosituhansien aikana keksineet, miten erilaisia myrkyllisiä aineksia voidaan valmistaa syötäväksi.

Esimerkiksi indonesialaisen keluak-mangrovepuun siemenissä on luonnostaan myrkyllistä vetysyanidia. Se saadaan pois, kun siemenet keitetään ja sitten haudataan tuhkaan ja banaaninkuoriin vähintään 40 päiväksi.

Entä miltä kuulostaa juusto, jossa on eläviä juustokärpäsen toukkia?

Casu Marzu -juuston valmistus on Euroopan unionissa kiellettyä, mutta sitä saa edelleen Sardiniassa tiskin alta. Juusto syödään usein toukkineen päivineen – silmät kiinni, jotta toukat eivät pääse hyppäämään silmiin. Elävinä suolistoon päässeet toukat vahingoittavat sitä. Guinnessin ennätysten kirja on julistanut, että casu marzu on maailman vaarallisin juusto.

Museon opas Sara Vainio maistattaa ruotsalaista herkkua, surströmmingiä eli hapansilakkaa. Kuva: Paula Liesmäki

MT maistoi museossa thaimaalaista rapeaa, kuivattua kotisirkkaa. Maku oli hyvin mieto, rapeudesta tulivat mieleen sipsit.

Ruotsalainen surströmming oli voimakas makukokemus. Ensimmäinen tuntemus oli suolainen, sitten bensainen, viimeinen voimakkaan kalaisa.

Ruotsalainen meijerituote messmör eli heravoi oli miellyttävä suolaisen ja makean liitto.

Kiinnostava oli myös puolalainen hapankaalimehu, joka oli niin suolainen, että hapankaalin makua ei meinannut erottaa. Toimii ilmeisesti krapulan parantelussa.

Hapankaalimehu on suolainen herkku. Kuva: Paula Liesmäki

Ällöttävyys vaihtelee kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Esimerkiksi hummereita syötettiin satoja vuosia sitten vain orjille ja vangeille. Nyt hummeria pidetään luksusherkkuna.

Meille vieraat ruuat ovat muualla tavallisia tai jopa herkkuja.

”Ruotsissa syömme lihaa valikoivasti, vain parhaat palat. Esimerkiksi Itä-Euroopassa eläimestä käytetään kaikki osat”, pohtii Sara Vainio.

Joitakin museon ruokalajeja tilataan suoraan ulkomailta, mutta ison osan niistä saa Malmöstä eri maiden ruokakaupoista, kertovat oppaat.

Miltä haisee ruotsalainen perinneruoka surströmming? Toby Raynsford ja Felipe Santana kokeilevat. Kuva: Paula Liesmäki

Brittiläinen Toby Raynsford ja brasilialainen Felipe Santana kiertelevät vitriinejä rauhassa. He eivät ole osuneet museoon sattumalta. Raynford on odottanut vierailua jo pitkään.

Britannian haisevin juusto Stinking Bishop ei kirvoita miehissä tuntemuksia, mutta Napoleonin lempijuusto, ranskalainen Èpoisses, saa Santanan irvistämään.

Juusto valmistetaan lehmänmaidosta Èpoissesin lähellä sijaitsevissa kylissä. Sitä huuhdellaan kypsyttämisen aikana kaksi kertaa viikossa suolavedellä ja brandyllä.

Kaksikko suuntaa haistelemaan surströmmingiä. Tämä lienee museon kohokohta: koko seinä on peitetty Oskars-merkin säilykepurkeilla.

”Ei se ollutkaan niin paha!” molemmat toteavat yhteen ääneen.