Suuri osa hyvinvointialueiden kiinteistöistä on vuokralla, ja siihen sisältyy riskejä – asiantuntija muistuttaa, ettei yhtä oikeaa tapaa hallita kiinteistöjä ole

Hyvinvointialueilla valtaosa pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöistä on vuokrattu. Alueilla on kuitenkin eroa siinä, miten suuri osa kiinteistöistä on vuokrattuna tai suoraan niiden omistuksessa.

Suuri vuokrattujen kohteiden osuus on altistaa hyvinvointialueet kustannustason rajulle nousulle ja hankaluuksille esimerkiksi kunnostusten toteuttamisessa.

Sote- ja pelastussektorin kiinteistöjä hyvinvointialueilla on kaikkiaan yhteensä lähes 10 000. Kaikista tiloista noin kaksi kolmasosaa on vuokrattuja tiloja, ja omistettuja noin kolmannes.

Lähes kaikki pelastustoimen tilat ovat vuokralla. Perinteisesti pelastuslaitoksen kohteissa on suosittu vuokrasopimusmallia, jossa kunta on vuokrannut tilat eteenpäin. Tätä selittää ainakin pelastustoiminnan luonne.

”Pelastuslaitoksia ohjaa hyvin vahvasti myös lainsäädäntö ja sitä kautta saavutettavuus on määrätty hyvinkin tarkasti, ja tällä voi olla oma vaikutuksensa”, Maakuntien tilakeskuksen tietopalvelujohtaja Ari Maaninen sanoo.

Huoneistoneliömetrien näkökulmasta katsottuna hyvinvointialueiden välillä on eroa siinä, kuinka suuri osa tiloista on vuokrattuna tai omistuksessa. Sen sijaan rakennusten määrällä mitattuna kaikilla alueilla vuokrattuja tiloja on enemmän.

Huoneistoneliömetrien kautta tehtävässä tarkastelussa esimerkiksi Kymenlaaksossa omistettuja tiloja on hieman vuokrattuja enemmän. Myös Keski-Pohjanmaalla vuokrattujen ja omistettujen tilojen suhde on melko tasainen. Joukosta erottuu HUS-yhtymä, joissa omistettujen kiinteistöjen osuus on keskimääräistä suurempi.

Maaninen huomauttaa, että etenkin uutena aloittaneilla hyvinvointialueilla on usein hyvin paljon vuokratiloja. Tässä taustalla voi olla esimerkiksi poliittisia valintoja tai pohdintaa siitä, missä oleva tila on helposti saavutettavissa. Myös kuntien ikärakenne on luultavasti vaikuttanut asiaan.

Mitään ylivertaista tapaa hoitaa kiinteistöomaisuutta ei ole, eikä vuokraaminen siis automaattisesti ole huonompi tai parempi kuin omistaminen.

”Mikä on se tarkoitukseen sopiva, turvallinen toimitila, joka on kustannustehokas ja kestävällä tavalla hoidettu ja ylläpidetty?”, Maaninen kiteyttää keskeisimmän kiinteistöratkaisuja ohjaavan kysymyksen.

Eroja kiinteistöomaisuuden lukumääräpohjaisessa ja huoneistoneliömetripohjaisessa tarkastelussa selittää Maanisen mukaan se, että rakennuksissa voi olla monenlaista toimintaa.

”Pitää muistaa, että välttämättä se ei aina tarkoita, että koko rakennus on omistuksessa. Pieniäkin tiloja vuokrataan esimerkiksi kouluista kouluterveydenhuollon käyttöön.”

Kiinteistöratkaisuissa on huomioitava muun muassa korjausvelka sekä se, miten vanhasta tilasta pääsee eroon, kun sille ei enää ole käyttöä.

”Omistetusta kohteesta voi olla hyvinvointialueen kannalta vaikeampi luopua kuin vuokrakohteesta”, Maaninen muistuttaa.

Vuokrakohteissa vuokrat ovat yleensä markkinaehtoisia, ja kiinteistöjen omistajilla on tiloilleen tiettyjä tuottovaatimuksia, jotka usein kasvavat nousevien korkojen aikana, ja samalla kustannuspaineet hyvinvointialueille lisääntyvät.

Hyvinvointialueiden kiinteistötoimintaan vaikuttaa siis myös maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden tilanne.

”Tässä on nähty erilaisia shokkeja koronan ja Ukrainan sodan myötä. Kustannustaso on noussut inflaation myötä. Korkojen nousu koskee koko toimitila-alaa, rakennusalaa ja toki muita alojakin.”