Mullanvaihtaja, tee nämä – legionella sairastutti viime vuonna ennätysmäärän ihmisiä

Suomessa todettiin viime vuonna ennätysmäärä legionelloosi-tartuntoja. Kyseessä on legionella-bakteerin aiheuttama keuhkokuume.

Tartuntatautirekisterin tilastojen mukaan viime vuonna on varmistunut 81 legionelloosi-tapausta. Määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja voi vielä nousta tietojen täydentyessä.

Vuonna 2024 legionelloosi-tartuntoja ilmoitettiin tartuntatautirekisteriin 52 ja 2023 yhteensä 54.

Tarkkaa syytä tartuntamäärän kasvuun ei tiedetä, kertoo asiantuntija Riikka Ruotsalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveysuhkien torjunnan yksiköstä.

Viime vuonna havaittiin Ruotsalaisen mukaan aiempaa enemmän multaan ja maaperään liitettyjä tartuntoja.

”Multaan liittyvien tapausmäärien pientä nousua on Suomessa nähty jo vuodesta 2019 alkaen, mutta nyt nousu oli huomattavampaa. Syytä multaan liittyvien tartuntamäärien nousulle juuri viime vuoden aikana ei tiedetä.”

Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, multaan liittyvät tartunnat ovat Ruotsalaisen mukaan kasvaneet jo aikaisempina vuosina. Selkeää syytä ilmiölle ei ole muuallakaan löytynyt.

Osa noususta voi selittyä tietoisuuden lisääntymisellä ja taudin aktiivisemmalla testaamisella.

Viime vuoden 81 tapauksesta 20 liittyy ulkomaan reissuun.

Kotimaan 61 tapauksesta hieman yli puolessa tartunta on voinut tulla mullasta tai maaperästä, kertoo Ruotsalainen.

Näihin tapauksiin liittyy multa- tai maaperäkontakti taudin itämisaikana eli kahden viikon sisällä ennen oireiden alkua.

Käytännössä puhutaan esimerkiksi kompostin tyhjentämisestä tai kukkamultien vaihdosta.

”Useimmiten tunnistettu tartunnan lähde ovat tuoreet kaupalliset ruukkumullat ja muut maatuvat materiaalit, esimerkiksi kompostissa”, kertoo Ruotsalainen.

Legionella-bakteerin määrä kasvualustoissa ja maanparannusaineissa vaihtelee, eikä syytä tunneta, kertoo erityisasiantuntija Merja Torniainen Ruokavirastosta.

Myöskään se ei ole tiedossa, mikä määrä bakteeria sairastuttaa ihmisen. Bakteerin yleisyyden takia ei sille ole voitu asettaa raja-arvoa, koska multatuotteiden turvallista legionellapitoisuutta ei edes tunneta.

Keväällä kun omaa kotikompostia aletaan pöyhimään ja levittämään, riski liittyy Torniaisen mukaan myös siihen – riippumatta siitä, onko sisällä puutarhajätettä vai biojätettä.

Ruokavirasto on saanut sairaanhoitopiiriltä myös tiedon, että huussikuivike, jossa on pölisevää turvetta, on riski.

Legionella-bakteereja esiintyy pieniä määriä myös makeissa luonnonvesissä ja maaperässä.

”Tarkkaa riskiä legionella-tartunnan saamisesta maaperästä ei ole mahdollista sanoa”, kertoo Ruotsalainen.

Tapaushistoriassa on tiedossa yksittäinen tapaus, jossa tartunta on saattanut liittyä maanviljelytöihin.

”Suurin osa maaperäkontaktiin liittyvistä tapauksista on peräisin puutarhatöistä.”

Huonekasvien mullanvaihtoaika on käsillä ja kotipuutarhurit iskevät pian kätensä kylvömultaan.

Kotipuutarhuri tai mullanvaihtaja voi Ruotsalaisen mukaan pienentää riskiään tartunnan saamiseen suojaamalla käsissä olevat haavat ja rikkinäinen iho.

Lisäksi mullan ja kompostin pöllyttämistä hengitysilmaan pitää välttää. Multaa voi kostuttaa ja pussit avata poispäin omista kasvoista.

Kun multaa kastelee, se tehdään Torniaisen mukaan kevyesti, vaikka kastelukannulla. Painepesurilla pösäyttäminen voi saada mullan pöllähtämään.

Jos pölyämistä ei voi vähentää, tulisi käyttää mieluiten luokan FFP-3 hengityssuojainta.

Pakkauksia ei kannata Torniaisen mukaan säilyttää suorassa auringonpaisteessa – ei kaupoissa eikä kotipihalla. Säkin optimaaliset olosuhteet voivat saada bakteerit lisääntymään.

Ruokavirasto aikoo tiedottaa legionella-riskistä tänäkin vuonna, sillä bakteerin lisääntyminen multatuotteissa on yhä arvoitus ja multatuotteiden käsittelijät eivät ole vielä tiedostaneet mahdollista sairastumisriskiä.

Virasto oli aikeissa aloittaa laajan tutkimushankkeen aiheesta, mutta rahoitusta sille ei ole vielä saatu.

”Tämä on aika merkittävästi ihmisen terveyteen vaikuttava asia. Olisi tärkeää saada rahoitusta, jotta voisimme katsoa tarkemmin koko tuotantoketjua ja sitä, missä kohtaa bakteeri mieluiten lähtee kasvuun.”