Virtaava vesi on lohikalan kaveri, siksi tämä uiva putki voi olla valtava harppaus kalankasvatuksessa

Kalankasvatuksen uudistajaksi hahmotellun kasvatuslaitoksen käyttöönotto on viivästynyt. Kesällä 2023 useat mediat kertoivat kasvattamosta, jossa kalat kasvaisivat luonnollista jokiympäristöä muistuttavissa olosuhteissa.

Vuosi sitten tavoitteena oli saada laitteen koeversio käyttöön vuoden 2024 keväällä. Nyt käynnissä on kuitenkin toinen rahoituskierros. Putkikasvattamon koeversio on tavoitteena saada veteen vuoden 2026 keväällä.

Kasvatusputkihankkeessa mukana oleva kestävän liiketoiminnan asiantuntija Riku Santala kertoo, että julkiset toimijat ovat kiinnostuneet hankkeen rahoittamisesta.

”Vielä pitäisi kuitenkin saada lisää yksityistä rahoitusta. Tällä hetkellä se on taloustilanteen vuoksi haastavaa, mutta rahoituskierros yksityisten sijoitusten kasvattamiseksi on käynnissä.”

Santalan toimii työelämäprofessorina Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa.

Kasvatusputken idean on kehittänyt Kemiönsaaressa Hiittisissä asuvan kalanviljelijän Rune Fihlman.

Kasvattamona toimisi meressä oleva, päistään vettä läpäisevä putki, joka hakeutuisi automaation avulla kalojen kannalta ihanteellisen lämpöiseen, virtaavaan veteen.

Virtaava ja riittävän hapekas vesi lisäisi kalojen hyvinvointia ja vähentäisi niiden stressiä. Tämä puolestaan tarkoittaisi kalojen kohentunutta terveyttä ja laadukasta lihaa.

Laitteelle on myönnetty Suomessa patentti.

Kasvatusputken käyttöönotto tarkoittaisi Riku Santalan mukaan merkittävää teknistä harppausta kalankasvatuksessa. Hän vertaa sitä siirtymään lankapuhelimista älypuhelimiin.

Kasvatusjärjestelmä muun muassa seuraisi veden lämpötilaa ja virtaamaa ja asemoisi putken aina oikealle korkeudelle. Lisäksi kalojen vointia olisi mahdollista seurata etänä.

Teknologian harppaus tarkoittaisi Santalan mukaan arvonlisäystä kalankasvatusalan jokaisessa vaiheessa.

”Alasta tulisi korkean teknologian kasvubisnestä”, hän sanoo.

Maailmanlaajuisesti vesiviljelyalan kokonaisarvo on noin kymmenen miljardia euroa. Kasvatusputkella voisi päästä käsiksi näihin markkinoihin esimerkiksi laitetoimituksilla tai lisenssimallilla, Santala mainitsee.

Kalan kasvattaminen putkessa mahdollistaisi myös niiden ulosteiden keräämisen talteen.

Santalan mukaan kiinteässä muodossa oleva fosfori olisi mahdollista kerätä 90-prosenttisesti. Kaasumaisessa muodossa olevasta typestäkin saataisiin aluksi talteen vajaa kolmasosa.

Luonnonvesissä verkkoaltaissa tapahtuvassa kalankasvatuksessa kalojen ulosteet lisäävät vesistön ravinnekuormaa.

Ongelma on hankala etenkin Itämeren kaltaisessa matalassa, valmiiksi kuormittuneessa vesistössä.

Santalan mukaan kalankasvatuksen tuottama kuormitus tulee kuitenkin aiheuttamaan ongelmia myös valtamerillä, mutta ei yhtä nopeasti kuin Suomessa.

Suomen kalankasvatus aiheuttaa noin yhden prosentin Itämeren ravinnekuormituksesta. Kasvattamolle on kuitenkin vaikea saada ympäristölupaa.

EU:n vesipuitedirektiivin perusteella annettu kotimainen lainsäädäntö rajaa viranomaisten mahdollisuutta myöntää ympäristölupia perinteisille verkkokasvattamoille.

Laintulkinnan mukaan toiminta ei saa heikentää vesien tilaa eikä vaarantaa vesien hyvän tilan tavoitteen saavuttamista. Kalaputken luvitusta voitaisiin kuitenkin tarkastella päästöperustein. Tämä voisi lisätä kalankasvatusmääriä Suomessa.

Kalanviljelylle voidaan myöntää Suomessa päästöperusteisia lupia tälläkin hetkellä, ja niitä ovat saaneet sisämaassa sijaitsevat läpivirtauslaitokset.

”Näiden laitosten päästöjen laskenta on varmaa ja vakiintunutta. Verkkoallaslaitoksilla päästöjen laskeminen on vaikeampaa, sillä päästöjä ei voi mitata vesianalyysein”, kertoo Veera Hauhia, joka hoitaa valtakunnallista vesiviljelyn ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävää Varsinais-Suomen ely-keskuksessa.

Hänen mukaansa päästöperusteisia lupia on kuitenkin viime aikoina myönnetty avomerellä sijaitseville verkkokasvatuslaitoksille. Hauhia pitää uutta kasvatusteknologiaa joka tapauksessa edellytyksenä alan kehitykselle.

”Uusien teknologioiden jalkauttamiseen suhtaudutaan myönteisesti ja nykyinen ympäristöluvitus sallii niiden kokeilun. Uutta teknologiaa voidaan pilotoida esimerkiksi ympäristönsuojelulain mukaisella koetoimintailmoituksella”, Hauhia avaa.

Rune Fihlmanin kehittämän kasvatusputken koeversiolle on jo tiedossa aluehallintoviraston kanssa sovittu paikka, jossa laitteen toimivuutta tutkitaan.