”Tavoite ei ole määrätä rangaistuksia vaan noudattaa lakia” – elintarvikemarkkinavaltuutetun tuuraaja jatkaa sovintolinjaa, mutta kevyt kovistelu voisi lisätä arvovaltaa ruokaketjussa

Elintarvikemarkkinavaltuutetun Olli Wikbergin siirtäminen syrjään osui kurjaan hetkeen.

Maa- ja metsätalousministeriössä viilataan valtuutetun toimenkuvaa säätelevää elintarvikemarkkinalakia. Tuloillaan ovat myös hankintalain ja kilpailulain uudistukset, joissa valtuutetun mielipidettä kaivataan.

Kaikkia näitä uudistuksia tarvitaan, sillä hallitusohjelmaa myöten tunnustetaan ruokamarkkinoiden olevan Suomessa epätasapainossa.

Eikä sovi unohtaa jokapäiväistä sorvia: EU:n kauppatapadirektiivin määrittämää epäreilujen kauppatapojen valvontaa, joka on Suomessa pantu valtuutetun tehtäväksi.

Nyt virassa pitkään toiminut Wikberg on sivussa rahankäytön epäselvyyksiin liittyvän rikostutkinnan ajan. Hänen tuuraajallaan on täysi työ saada levinnyt pakka kasaan.

Tammikuun puolivälissä elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston lakimies Ismo Tuominen nimitettiin sijaistamaan Wikbergiä.

”Ihan selvää, että tällainen siirtymä ei käy saumattomasti, mutta yhteys Ruokaviraston hallintoon sekä Maa- ja metsätalousministeriön johtoon on auki. Meillä on to-do-lista valmiina. Kaikesta selviää, kun aloittaa ja tekee”, Tuominen kuvailee tunnelmia.

Vastuu on siirtynyt Wikbergiltä kokonaisuudessaan. Tuomisella on siis käytössään kaikki elintarvikemarkkinalain suomat valtuudet tehtävän hoitamiseen.

Wikbergin aikana kauppatapojen valvonnassa on painotettu elintarvikemarkkinalain yhdeksättä pykälää. Sen mukaan neuvottelu ja sovittelu ovat ensisijaiset keinot puuttua sääntöjen rikkomiseen.

Tuominen kertoo jatkavansa tällä linjalla. Hänen mielestään on väärinkäsitys, että valtuutetun tulisi määrätä herkästi seuraamusmaksuja.

”Tavoite ei ole määrätä rangaistuksia vaan noudattaa lakia. Se onnistuu parhaiten, kun kaikki ruokaketjun toimijat tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa. Viestinnällä ja alan järjestöjen tuella voimme perustella jokaiselle lain rikkojalle, miksi kannattaa valita helpompi tie. Jos joku ei usko pehmeillä keinoilla, on tärkeää, että voidaan mennä koviin keinoihin.”

Wikbergin johdolla valtuutetun toimisto on teettänyt kyselytutkimuksia, joilla on selvitetty elintarvikemarkkinoiden rakenteellisia epäkohtia. Näin on haluttu selvittää ongelmien laajuutta. Samalla on lisätty tietoisuutta lain sisällöstä.

Selvitysten perusteella valtuutettu on voinut antaa suosituksia. Rikkeiden tahallisuutta on tarvittaessa kysytty suoraan yrityksiltä.

Elintarvikemarkkinalaki säädettiin Suomeen EU-sääntelyn seurauksena. Direktiivi tehtiin, kun ruokaketjun itsesääntely ei riittänyt.

”Unionin tasolla näitä elintarvikemarkkinalaissa mainittuja ongelmia on ollut. Britanniassa sikäläinen valvova viranomainen on saanut aikaan hyviä tuloksia”, kertoo MTK:n lakimies Kimmo Tammi.

Hänen mukaansa laki on ollut tarpeellinen myös Suomessa. Sen avulla on voitu puuttua esimerkiksi yksipuolisiin sopimusten irtisanomisiin, tilausten viime hetken peruutuksiin ja liian pitkiin maksuaikoihin.

Elintarvikemarkkinavaltuutettu on henkilövetoinen virka.

Markkinoiden ohjaaminen lausunnoilla ja suosituksilla vaatii paitsi lainoppineisuutta myös valtuutetun arvostusta ruokaketjussa. Eikä ole pahitteeksi, jos alalla uskotaan valtuutetun turvautuvan tarvittaessa koviin toimiin.

Wikbergin meneillään oleva rikostutkinta ei ole omiaan lisäämään ruokavaltuutetun arvovaltaa.

Ruokaketjussa toimivien henkilöiden taustahaastatteluiden perusteella valtuutetulta olisi kuitenkin toivottu tiukempaa otetta myös ennen kuin hänet siirrettiin sivuun.

Wikbergin toimintatapoja kuvailtiin toisinaan epäselviksi. Hänen myös koettiin ennemmin odottavan hiljaa asioiden etenemistä kuin puuttuvan niihin.

Esimerkiksi kevään 2023 kustannuskriisin hetkellä suositukset nähtiin riittämättömänä vastauksena tilanteeseen.

Wikbergin juridinen pätevyys ja vuoropuhelun ylläpitäminen saavat kiitosta. Hänen kerrottiin selvästi viihtyvän kentällä. Silti joillekin välittyi kuva, että ongelmakohdista puhuminen jäi vain puheen tasolle.

Valtuutetun virka on varsin uusi, samoin sen hoitamista säätelevä laki. Wikberg on omalla kaudellaan ottanut sovittelevan roolin. Hänen viisivuotiskautensa valtuutettuna olisi joka tapauksessa katkolla tulevana syksynä.

Joku toinen saattaisi turvautua herkemmin lain mahdollistamiin sanktioihin, vaikka sovittelu säilyisikin ensisijaisena puuttumiskeinona.

Kokonaan oma lukunsa kuitenkin on, miten paljon voimavaroja valtuutetun toimistolla on ylipäätään aloittaa rangaistusmenettelyitä. Kauppatapadirektiiviä valvotaan Suomessa neljän henkilötyövuoden voimin. Wikbergin ollessa sivussa toimiston työvoimasta katoaa neljännes.

Valtuutettua tuuraavan Ismo Tuomisen mielestä ei ole selvää, että kovia keinoja käytettäisiin enemmän, vaikka lainsäätäjät niitä antaisivat.

”Kovat keinot ovat hallinnollisesti raskaampia. Niistä voi tulla valituksia ja lopulta käytetään resursseja ainoastaan yhden yrityksen toimintaan puuttumiseen. Mutta kovien keinojen pelotevaikutus voi silti tehostaa lain noudattamista”, Tuominen sanoo.

Nyt valtuutetun tehtävää arvioidaan osana elintarvikemarkkinalain uudistamista. Wikbergin kausi on jättänyt vaihtelevia käsityksiä siitä, miten virassa tulisi toimia.

Alkutuotantoa edustavat MTK ja SLC ovat vaatineet laajempia valtuuksia antaa keppiä epäreiluista kauppatavoista. Päivittäistavarakauppaa edustava PTY ei puolestaan näe sille tarvetta. Kaupan puolella katsotaan, että valtuutetulla ei ylipäätään ole valtaa vaikuttaa ruokaketjun rahanjakoon. (MT 29.12.23).

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.