

Palautusautomaattiin palautetuista pulloista ja tölkeistä on saanut koko euroajan saman summan kuin nykyään. Samana aikana kuluttajahinnat ovat nousseet noin 50 prosenttia.
Lainsäädäntö määrittelee, kuinka paljon juomapakkauksista pitää vähintään maksaa panttia. Panttisummat noudattavat lainsäädännön minimitasoa.
Alumiinitölkkien minimitaso on 0,15 euroa, alle litran muovipulloilla 0,20 euroa ja vähintään litran pulloilla 0,40 euroa. Lasipulloilla se on 0,10 euroa.
Pirkanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tuomo Aunola kertoo, että lainsäädäntö määrittelee minimitason, mutta palautusjärjestelmä voi siis käyttää myös suurempia panttiarvoja.
Aunola arvioi, että panttien arvoja ei ole nostettu siksi, että ihmiset palauttavat pullot ja tölkit jo nyt niin hyvin, ettei nostolla välttämättä saataisi kasvatettua palautettujen pakkausten osuutta. Viime vuonna tölkeistä palautui Suomen Palautuspakkaus Oy:n tilastojen mukaan lähes 100 prosenttia, muovipulloista 92 prosenttia ja lasipulloista lähes 100 prosenttia. Kiertoon palautuu vuosittain yli kaksi miljardia pakkausta.
”Ei ole ollut mitään syytä nostaa pantin arvoa.”
Pantin perusidea on se, että kuluttaja maksaa pantin, kun hän ostaa tuotteen ja saa sen takaisin, kun hän palauttaa pullon tai tölkin automaattiin.
”Tämän tarkoitushan on saada aikaan se, että ihmiset palauttavat ne pullot ja tölkit.”
Aunola pohtii, että, jos pantti olisi merkittävästi nykyistä suurempi, se saattaisi jonkun verran kannustaa palauttamaan entistä ahkerammin. Sellaisen summan, jolla olisi oikeasti vaikutusta, haarukoiminen on kuitenkin hyvin vaikeaa.
Jos pantteja nostettaisiin, panttijärjestelmässä kiertävän rahan määrä kasvaisi, ja se kasvattaisi kustannuksia. On arvioitu, että, jos pantit nousevat, myös kuluttajalle näkyvät hyllyhinnat nousevat.
”Vaikka kuluttaja saa pantin takaisin, ostohetkellä tuote näyttää kalliimmalta verrattuna pantittomaan tuotteeseen.”
Aunola huomauttaa, että kuluttaja, joka palauttaa itse omat pullonsa ja tölkkinsä, ei itse asiassa hyötyisi panttien nostosta.
”Sehän vain tarkoittaisi sitä, että ostohetkellä pitäisi maksaa vähän enemmän.”
Aunolan mukaan kaikki eivät palauta tölkkejä ja pulloja pelkästään taloudellisista syistä, vaan palauttaminen koetaan myös muuten järkeväksi.
Myös Suomen Palautuspakkaus oy:n johtaja Tommi Vihavainen arvioi, että osalle ihmisistä pantin suuruudella on merkitystä, mutta osalle ei.
”Pantilla on toki merkitys, mutta se ei ole koko totuus, vaan halutaan palauttaa ja kierrättää oikein.”

Vihavainen ei lähde arvioimaan, miten suuri pantin pitäisi olla, jotta pakkaukset päätyisivät kierrätykseen nykyistä paremmin. Hän huomauttaa, että panttiraha sitoutuu järjestelmään ja vaihtaa omistajaa järjestelmässä. Vihavaisen mukaan panttipakkausten palautusaste on jo nyt niin korkea, ettei hän pidä ajatusta pantin korottamisesta hyvänä, sillä muuten panttijärjestelmään voi sitoutua liikaa rahaa.
”Sitä ei kannata liikaa laittaa sinne, koska se pääoma on jostain muusta sitten pois.”
Panttien nousu vaatisi käytännössä sitä, että kierrätysaste laskisi huomattavasti nykyisestä.
Kierrätysasteeseen voidaan Vihavaisen mukaan vaikuttaa myös muulla tavoin kuin pantin nostamisella, eli vaikka niin, että kuluttajille kerrotaan panttitölkkien ja -pullojen palauttamisen hyödyistä.
”Ei ole ollut mitään syytä nostaa pantin arvoa.”