Berliinissä otettiin tärkeitä askeleita Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi, mutta onko Putinin miljardien ohjaaminen Ukrainalle rauhan este?

EU-johtajat ja Yhdysvaltain presidentin juoksupojat löysivät Berliinissä kahden päivän aikana odotettua enemmän yhteisiä säveliä.

Käsitykset Ukrainan ja Euroopan kannalta oikeudenmukaisesta ja kestävästä rauhasta eivät enää eroa liian paljon toisistaan.

Keskustelujen isäntä, Saksan liittokansleri Friedrich Merz piti Yhdysvaltain vastaantuloa huomattavana.

Saavutettuja edistysaskeleita on turha väheksyä, vaikka esimerkiksi Ukrainalle luvatut turvatakuut osoittautuisivat hehkutettua laihemmiksi.

Berliinin Ukraina-keskusteluihin osallistui Ukrainan presidentin ja Trumpin lähettiläiden lisäksi laaja joukko EU-johtajia. Kuva: Dati Bendo

Rauhasta ollaan kuitenkin vielä kovin kaukana. Lähempänä kuin koskaan ei ole yhtä kuin hyvin lähellä.

Solmun mahdollinen aukeaminen kiteytyy kahteen kysymykseen: suostuuko Vladimir Putin neuvottelemaan aselevosta ja rauhasta Berliinissä linjatuilla ehdoilla ja painostaako Donald Trump Putinia suostumaan?

Juuri mikään ei viittaa siihen, että vastaukset olisivat myönteisiä.

Liittokansleri Merzin johdolla käytyjä keskusteluja ja seuraavia askeleita kommentoitiin Washingtonissa kirjoitettujen nuottien mukaan, tai vaihtoehtoisesti Euroopan johtajat olivat sopineet nuoteista, joiden oletettiin miellyttävän Valkoista taloa.

Kukaan ei vahingossakaan edes varovasti toivonut, että Trump painostaisi Putinia.

Keinoja, sekä taloudellisia että sotilaallisia, Yhdysvaltain presidentillä olisi. Toistaiseksi rauhanponnisteluissa niitä on käytetty lähinnä vain Ukrainan taivuttelemiseen.

Ilmeisesti on niin, että Trumpin neuvottelutaitojen suitsuttaminen ja niihin luottaminen nähdään keskeisimpinä keinoina pitää arvaamaton kiinteistömiljardööri tyytyväisenä.

Eli siihen on pakko luottaa, että Trump haluaa neuvotella ja pystyy neuvottelemaan Putinin kanssa edes jollain tavalla siedettävän rauhan.

Muita vaihtoehtoja ei edelleenkään ole. Eikä jollain tavalla siedettävä rauha ollenkaan välttämättä tarkoita Euroopan ja Ukrainan kannalta oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa.

Hyvä rauha on Trumpille se, jonka hän neuvottelee ja josta Yhdysvallat hyötyy taloudellisesti. Muut ehdot ovat sivuasia.

Saksan liittokansleri Freidrich Merz (vas.) isännöi Berliinin Ukraina-keskusteluja, joihin myös EU-komission puheejohtaja Ursula von der Leyen ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron (selin) osallistuivat. Kuva: Dati Bendo

Tästä nyt kaikesta päätellen lähdetään, koska sodan jatkuminen on todennäköisesti vielä huonompi vaihtoehto.

EU-johtajien enemmistö yrittää nyt todistaa, että loppuviikon huippukokouksen pitää ehdottomasti tehdä päätös Ukrainan rahoittamisesta Venäjän jäädytettyihin varoihin perustuvalla sotakorvauslainalla.

Se olisi väkevä viesti sekä hyökkäyssodalla tavoitteisiinsa pyrkivälle Putinille että Eurooppaa heikoksi moittivalle Trumpille.

Ja se edistäisi merkittävästi meneillään olevaa rauhanprosessia.

Tätä Saksan Merz ja myös moni muu nyt korostaa kaikissa yhteyksissä.

Berliinin neuvotteluista tehtyjen johtopäätösten ja Brysselin huippukokousvalmistelujen perusteella voi kuitenkin myös kysyä, onko asetelma kääntymässä Yhdysvaltain ja Venäjän painostuksen vuoksi täsmälleen päinvastaiseksi?

Yhä useammat EU-maat kyseenalaistavat Venäjältä jäädytettyjen varojen hyödyntämisen. Onko syy se, että belgialaisessa rahoituslaitoksessa makaavat Putinin miljardit ovat ratkaiseva osa sitä diiliä, jota Trump hieroo venäläisten kanssa?

Menetetäänkö se rauhanprosessin ”momentum”, josta presidentti Alexander Stubb Berliinissä puhui, Euroopan räätälöimän sotakorvauslainan vuoksi?

Tätäkin asiaa on pakko pohtia, kun Ukrainan rahoitusta torstaina ja perjantaina puristetaan kasaan Brysselissä. Tähän koko hanke voi myös kaatua.