
Ennen huutokauppiaaksi ryhtymistä Aki Palsanmäki teki erittäin monenlaisia töitä lapiolla tehtävästä hautojen kaivamisesta leipurin hommiin. Pisin työura kuitenkin oli metalliteollisuudessa CNC-työstökeskuksien ääressä, manuaalisorvin äärellä, ohutlevysärmääjänä ja kokoonpanossa.
”Monipuolinen ja vaihteleva työkokemus ennen huutokauppiaaksi ryhtymistä on ollut hyödyksi. Kun on laajasti kokemusta, niin ihmisten kanssa pääsee samalle aaltopituudelle helpommin”, Palsanmäki tiivistää.
Palsanmäen huutokauppakamarin perusti Akin isä ja hänellä oli toiveena, että jompikumpi lapsista jatkaisi hänen elämäntyötään. Akin siskoa kaupan pyörittäminen ei innostanut. Niinpä vastuu huutokauppakamarin jatkosta tuli Akin ja Heli-vaimon vastuulle vuonna 2006.
”Kun on laajasti kokemusta, niin ihmisten kanssa pääsee samalle aaltopituudelle helpommin.”
”Poikasena olin mukana kioskissa kahvia, vehnästä ja makkaraa myymässä. Siinä sivussa sain hieman käsitystä siitä, kuinka toimintaa pyöritetään. Mutta sen verran monta vuotta olin poissa kotinurkilta, että melko lailla pystymetsästä toimintaa parikymmentä vuotta sitten aloitettiin”, Palsanmäki tunnustaa.
Alkuun vakituisena meklarina oli Martti Puomiranta, mutta hänen eläköidyttyään olikin edessä totinen paikka. Kovaksi jännittäjäksi itsensä kuvaileva Palsanmäki kertoo, että ensimmäinen oma huutokauppa oli melkoinen koettelemus. Pikku hiljaa oma tyyli alkoi löytyä ja pahimmasta jännityksestä pääsi eroon.
Ensimmäinen hänen itse huutokauppaamaansa esine on Palsanmäen mukaan, mikäs muu, kuin kuparipannu. Suurin esine tähän asti taitaa olla höyryveturi. Myös asfalttikoneita on tullut nuijituksi maailmalle.
”Kantapään kautta tätä on opittu. Äitipuoli neuvoi tavaran tarpeellisessa määrässä ja mitä kannattaa ottaa myyntiin. Onneksi huutokauppakamarilla oli vakituinen tavarantoimittajien verkosto, jonka kanssa yhteistyö jatkui”, Palsanmäki muistelee.
Meklarin tärkeimpänä ominaisuutena Palsanmäki pitää rauhallisuutta. Ei saa hermostua, vaikka huutokauppaan ostetut tavarat menevät tappiolla. Sitä ei ainakaan saa näyttää yleisölle.
Eikä saa suuttua yleisön välillä railakkaista kommenteista. Ronskilla tilannehuumorilla ja itseen päin käännetyllä vitsailulla tunnelma pysyy hyvänä ja kauppa käy.
Hintayllätyksiä tulee koko ajan, vaikka kokemusta on. Joskus tuotteesta saa enemmän kuin ajatteli ja toisinaan jäädään pakkaselle. Kovin suuria eivät yllätykset eivät ole, mutta ne kuuluvat olennaisena ja mielenkiintoisena osana toimintaan.
Hirvaskankaallekin Palsanmäki toivoisi enemmän traktoreita ja mopoja huutokaupattavaksi.
Ryskypäivien huutokauppaa Palsanmäki odottaa innolla. Myyntiin on tulossa hyvää tavaraa ja sitä on mukava nuijia maailmalle. Hirvaskankaallekin Palsanmäki toivoisi enemmän traktoreita ja mopoja huutokaupattavaksi.
Traktorimerkistä Valmet on Palsanmäelle ykkösmerkki. Vajaan 15 kilometrin päässä oleva Valtran traktoritehdas taitaa olla yhtenä syynä suosikkimerkkiin. Autopuolella suosikki löytyy myös varsin helposti.
”Eihän niitä automerkkejä maailmassa ole kuin kaksi. Uusia mersuja ja vanhoja mersuja”, Palsanmäki pamauttaa.
”Joutilaisuus ei maistu Helille ja minulle. Jatkamme huutokaupan pitämistä niin kauan kuin terveyttä riittää. Pääsiäisestä lokakuun loppuun toiminnan pyörittäminen on melkoista haipakkaa, mutta talvikuukaudet otetaan sitten hieman rauhallisemmin”, Palsanmäki summaa lopuksi.