Mäkynen osti yli sata vuotta vanhan Tuiskulan koulun Kurikasta. Hän pitää koululla nykyisin huutokauppoja ja yöpymäänkin pääsee. Kuva: Johannes Tervo
Vesa purkaa kuolinpesiä, ja tekee niistä joskus erikoisia löytöjä – kerran kellarista löytyi kuollut kissa ja 50-luvulta säilöttyä hilloa
Vesa Mäkynen osti Tuiskulan vanhan kyläkoulun nettihuutokaupasta, vaikka oli aikaisemmin vannonut, ettei hankkisi enää kyläkoulua. Nyt hän huutokauppaa siellä kuolinpesien tavaroita.Tilaajalle
Viisikymppinen Vesa Mäkynen kauppasi kuolinpesän tavaraa 20. huhtikuuta pidetyssä huutokaupassa Kurikassa. Kädessään hän pitelee Oiva Toikan lasilintua. Kuva: Johannes TervoEnsimmäinen, toinen ja kolmas kerta.
Kurikan Tuiskulan vanhassa kyläkoulussa on käynnissä huutokauppa. Tänään huudetaan esimerkiksi Oiva Toikan lasilintuja, arvoastioita, hopeaa ja polkupyöriä.
Seinäjokelainen Vesa Mäkynen on erikoistunut kuolinpesien tyhjentämiseen ja huutokauppojen järjestämiseen. Hän alkoi huutokauppiaaksi sattumalta ostettuaan ensimmäisen kyläkoulunsa 20 vuotta sitten Kristiinankaupungista.
“Istuin Skaftungin kyläkoulun rappusilla ja mietin, mitä ihmettä sillä teen. Päätin, että alan pitämään koulussa huutokauppoja. Siitä se lähti. Aloin tyhjentämään kuolinpesiä ja huutokaupata tavaroita”, Mäkynen kertaa.
Viisi vuotta sitten korona sulki myös huutokaupat. Mäkynen myi pois Skaftungin kyläkoulun ja siirsi huutokauppayrityksensä Lappajärvelle.
Talvella 2024 Kurikan kaupunki laittoi käytöstä poistuneen Tuiskulan vanhan kyläkoulun nettihuutokauppaan.
Koulu sijaitsee kolmostien kupeessa. Runsas ohikulkuliikenne ja meluaita tekivät Mäkyseen erityisen vaikutuksen. Meluaidasta hän saikin edullisen ja näkyvän mainospaikan.
“Tein tarjouksen nettihuutokaupassa, mutta kaksi tarjousta meni edelleni. Voittajatarjoaja oli huiputtaja ja toiseksi korkeimman tehnyt henkilö kieltäytyi ostamasta, joten koulu lankesi minulle. Kai se oli jonkinlainen kohtalo, koska olin vannonut ääneen, etten koskaan enää hanki kyläkoulua”, Mäkynen nauraa.
Kauppasumma oli 20 100 euroa. Hehtaarin suuruisella tontilla on useita rakennuksia, leikkipuisto, jääkiekkokaukalo ja nurmikenttä. Tilaa ja mahdollisuuksia on riittämiin.
Vaikka kiinteistössä on maalämpö, talvella lämmitykseen meni järkyttävä summa rahaa. Mäkynen vitsailee, että ehkä koko kylän sähköt kulkevat koulun kautta.
Vesa Mäkynen esittelee kirjavaa jakkaraa, jota meklari Mauno Siltala huudattaa. Kuva: Johannes TervoMäkynen järjestää kuolinpesien huutokauppoja. Hän ostaa kuolinpesien koko irtaimiston ja toteuttaa tarvittaessa loppusiivouksen. Kesä on sesonkiaikaa, sillä moni omainen jättää asunnon tyhjennyksen kesälomakuukausille.
Ala on kilpailtu. Monesti asiakas tilaa kolmesta neljään pesäntyhjääjää arvioimaan ja valitsee heistä sen, joka tarjoaa eniten.
“Kokemuksen myötä tajuaa sen tavaramäärän ja osaa aikatauluttaa tyhjennyksen keston. Samalla oppii näkemään tavaramäärän seasta ne aarteet. Valitettavasti noin 70 prosenttia astuntojen irtaimistosta viedään kaatopaikalle. Perushuonekaluja, tavallisia astioita ja laseja ei osta kukaan”, Mäkynen toteaa.
Oiva Toikan signeeraama vihreä lasilintu meni kaupaksi 105 eurolla. Kuva: Johannes TervoAmmatissa vaaditaan myös tunnetaitoja, sillä rakkaan vainajan asunnon tyhjentäminen on usein omaiselle raskas tehtävä.
“Pitää kunnioittaa asuntoa ja tavaroita. Ei voi kiirehtiä ja lyödä tarjousta pöytään. Istun usein tuntikausia kuuntelemassa vainajan ja paikan historiaa. Se kuuluu ammattiin.”
Mäkynen on nähnyt työssään monenmoisia asuntoja ja ihmiskohtaloja. Vuosia sitten erään talon kellarista löytyi kuollut kissa ja 50-luvulla säilöttyjä hilloja.
“Suuret ikäluokat ja heidän vanhempansa ovat säilyttäneet usein paljon tavaraa. Muovipussit on saatettu kerätä ja viilipurkit löytyvät pestyinä kaapeista. Säilytin itsekin ennen lasteni leluja, mutta nykyisin luovun kaikesta ylimääräisestä tavarasta.”
Huutokauppatila on kahdessa vanhassa luokkahuoneessa. Seinä poistettiin huoneiden välistä. Kuvassa huutokauppaan saapunutta väkeä. Kuva: Johannes Tervo”Suuret ikäluokat ja heidän vanhempansa ovat säilyttäneet usein paljon tavaraa.”
Internet on lisännyt ja osittain vääristänyt ihmisten tietoisuutta tavaran arvosta. Asiakkaat katsovat nettitoreilta tavaroiden hintoja ja luulevat, että kuolinpesän tyhjääjä maksaa saman hinnan.
“Sittenhän voisin ostaa kaiken netistä, eikä minun tarvitsisi mennä arvioimaan hintoja paikan päälle”, Mäkynen huomauttaa.
Viisikymppinen Mäkynen lukeutuu alansa nuorempaan polveen. Ammattikunta harmaantuu, ja myös huutokauppoihin kaivattaisiin nuorempaa asiakaskuntaa.
Kyseessä on elämäntapa-ammatti, jossa ei lasketa työtunteja. Huippusuosittu Suomen Huutokauppakeisari -ohjelma antaa Mäkysen mukaan ammatista tietyllä tavalla vääränlaisen kuvan.
“Ohjelmassa ajetaan 200 kilometrin päähän katsomaan pöydällistä tavaraa. Ei sellainen ole liiketoimintaa, vaan show’ta. Uskon, että ohjelma on tehnyt enemmän hallaa kuin hyvää alalle.”
Vesa Mäkynen esittelee pohjalaista perinnepuukkoa. Kuva: Johannes TervoEntinen kyläkoulu sijaitsee vilkkaalla alueella ja tarjoaa monia mahdollisuuksia, kuten tilaa erilaisille tapahtumille. Mäkynen on järjestänyt huutokauppoja koululla kerran kuukaudessa ja suunnittelee myös rompetoreja ja itsepalvelukirpputoria. Koulun yläkerrassa voi myös majoittua.
Ensimmäinen vuosi koulun omistajana on ollut opettavainen.
“Pärjäsin aika huonosti koulussa, joten nyt on hienoa, kun saa olla rehtorina.”
Tuiskulan koulu sijaitsee vilkkaan kolmostien varressa, Kurikan keskustan lähettyvillä. Seinäjoelle ja Kauhajoelle hurauttaa alle puolessa tunnissa. Kuva: Johannes TervoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
