Sukulaisen salainen asekätkö voi olla kymmenien tuhansien eurojen arvoinen – näin löydät sille omistajan

Suomessa on poliisin mukaan 460 000 aseluvan haltijaa, joiden omistuksessa on yhteensä noin 1,5 miljoonaa ampuma-asetta.

Omistajista merkittävä osa on iäkkäitä. Vanhimpien ampujien siirtyessä paremmille metsämaille, päätyvät lukuisat aseet kuolinpesien haltuun.

Omistajan kuolemasta alkaa kuuden kuukauden aikaraja, jonka sisällä aseiden, aseen osien ja ammusten kohtalo on ratkaistava.

Puolen vuoden ajan kuolinpesän hoitaja voi asianmukaisesti säilyttää ja hyväksyttävästä syystä kuljettaa edesmenneelle omistajalle luvitettuja aseita.

Aseenkantolupa on henkilökohtainen, eikä sitä voi periä.

Kuolinpesien aseita toimitetaan poliisille hävitettäväksi. Kuva: Kari Lindholm

Edelleen käy niinkin, ettei piirongin perältä löytyvälle pistoolille ole lupaa lainkaan. Luvattomaksi osoittautuva ase on aina toimitettava poliisille. Asekätkön löytäjää ei löydöksestä rangaista.

”Luvallisten aseiden olemassaolon omaiset kyllä tietävät, mutta edelleen löytyy luvattomia aseita koteihin kätkettyinä. Ne paljastuvat joko perikuntien etsiessä tavaroita tai vanhojen kiinteistöjen remonteissa. Yleisimpiä ovat talvi- ja jatkosodan aikaiset sotasaaliit”, luettelee Suomen Asehistoriallinen Seura ry:n puheenjohtaja Pasi Kesäniemi.

Poliisille toimitettu luvatonkaan ase ei automaattisesti päädy hävitettäväksi, kunhan asiaan ei liity rikosepäilyä.

Kuten luvallisten aseiden kohdalla, perillisten vaihtoehdoiksi jäävät aseen luvittaminen itselle, aseen myynti, deaktivointi tai luovuttaminen poliisille joko huutokaupattavaksi taikka hävitettäväksi.

Perillisen omaa aselupaa varten on hänellä oltava lain mukainen hyväksyttävä peruste aseen käytölle.

Yleisimpiä syitä ovat metsästys tai oma todennettava harrastus. Jos edellisen sukupolven harrastukset eivät ole periytyneet, mutta aseella on historiallista ja perilliselle erityistä arvoa, voi luvan perusteena olla myös aseen muistoesineenä säilyttäminen.

”Kyllä aselupia myönnetään muistoesineperusteella. Nimenomaiseen aseeseen pitää olla vahva henkilökohtainen ja historiallinen side. Lupaan liitetään ampumakielto.”

Jollei lupaa ole mahdollista saada, voi aseen deaktivoida ja näin pitää muistona menneistä ajoista.

”Käytännössä deaktivointi tarkoittaa piipun poraamista ampumakelvottomaksi ja liikkuvien osien kiinni hitsaamista. Työ on teetettävä itse ja maksaa ainakin 200–300 euroa”, Kesäniemi kertoo.

Vainajalle kuuluneen ampuma-aseen voi myös myydä. Kaupat saa tehdä itse tai apuna voi käyttää alan liikkeitä.

Asehuutokauppoja järjestävät poliisi sekä Suomen Asehistoriallinen Seura.

”Poliisin huutokaupassa tosin on korkeiden määrien takia jopa useamman vuoden jono.”

Huutokaupassa myynti on Kesäniemen mukaan koettu kuolinpesissä helpoksi menettelyksi. Itse myytäessä on varmistuttava, että ostajalla on poliisin myöntämä ampuma-aseen hankkimislupa.

Ammatillinen asekaupan harjoittaja voi hakea myös vanhan, sodasta mukaan päätyneen luvattoman aseen poliisin hallusta ja myydä sen kuolinpesän lukuun.

Huutokaupoissa ja liikkeissä kaupaksi käyvät kunnoltaan hyvät harrastusaseet sekä yleisimmille kaliipereille valmistetut metsästyskiväärit.

”Lyijyhaulikielto lopetti vanhojen haulikoiden markkinat. Nykyaikaiset teräshaulipatruunat eivät sovellu vanhoihin aseisiin.”

Käyttökelpoisesta harrastus- tai metsästysaseesta saa Kesäniemen suurpiirteisen arvion mukaan korkeintaan joitakin satoja euroja.

Keräilyharvinaisuudet tai historiallisesti merkittävät aseet voivat olla arvokkaampiakin. Suomeen alun perin jääkärien mukana tulleen, sisällissodan aikaisen Ukko-Mauser -pistoolin myyntihinta on 1 000–2 000 euron välillä.

”Lahti-pistoolin ainutkertaisen prototyypin vasarahinta oli syksyllä seuran huutokaupassa 17 200 euroa.”