Kuolinpesissä päätöksenteko metsäasioissa on usein hidasta ja vaikeaa, koska kaikkien osakkaiden pitää olla päätöksistä yhtä mieltä. Lisäksi muut metsänomistustavat ovat usein verotuksen kannalta järkevämpiä, neuvoo Suomen metsäkeskus.
”Esimerkiksi tarpeelliset metsänhoitotyöt voivat lykkääntyä tai jäädä tekemättä kokonaan, jos niistä ei sovita yksimielisesti. Parempi tilanne olisi, ettei metsiä jäisi kuolinpesien omistukseen ollenkaan, vaan metsän omistusjärjestelyjä suunniteltaisiin ja tehtäisiin jo metsänomistajan elinaikana”, sanoo Metsäkeskuksen metsänomistuksen johtava asiantuntija Jukka Matilainen.
”Verotuksellisesti kaikkein kalleinta metsänomistusta on saada metsä ensin perintönä ja jatkaa sitten sen omistusta.”
Kuolinpesän voi purkaa esimerkiksi jakamalla sen metsäyhtymäksi, jossa osakkaat voivat tehdä osuuksista keskenään kauppoja. Joskus myös osuuksien luovutukset lähisukulaisten kesken ovat verovapaita.
Toinen vaihtoehto on, että kuolinpesä jaetaan. Silloin osa tai kaikki kuolinpesään kuuluvasta omaisuudesta jaetaan osakkaiden kesken ja yksi tai useampi osakas saa jaossa oman metsätilan.
Kuolinpesän voi myös myydä metsäkiinteistöjen vapailla markkinoilla tai liittää metsät olemassa olevaan metsätilaan.
Kuolinpesät omistavat tällä hetkellä 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää. Se on yhdeksän prosenttia Suomen yksityismetsien pinta-alasta.
Jakamattomia kuolinpesiä on noin 50 000 hehtaaria. Kuolinpesien metsänomistus on yleisintä Lapissa ja Etelä-Karjalassa, harvinaisinta Kanta-Hämeessä ja Pohjanmaalla.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
