Karri Valkonen sai yllättävän lahjan – ei edes tiennyt isotädin omistavan metsää

Joensuulaisesta Karri Valkosesta tuli metsänomistaja yllättäen vuonna 2009.

”Isotätini antoi minulle, veljelleni ja äidilleni metsää lahjana ja perustimme metsäyhtymän.”

Valkonen ei edes tiennyt Kiihtelysvaarassa sijaitsevasta 15 hehtaarin metsästä ennen lahjoitusta.

Nelikymppinen Valkonen on liikkunut muissa metsissä lapsesta saakka. Lapsuudesta muistuu mieleen leikit metsässä serkkujen kanssa enon maatilalla. Myöhemmin hän on harrastanut vaellusta ja metsästystä.

Valkonen on kuunnellut äänikirjaa sienten ja puiden symbioosista. Hänestä on mielenkiintoista, miten merkittävä maanalainen sieniverkosto on.  Kuva: Jarno Artika

Valkonen on kasvanut Joensuun Hammaslahdessa ja asuu edelleen samalla paikkakunnalla. Insinööriksi kouluttautunut mies on ammatiltaan tuotepäällikkö.

”Minulla ei ollut tietämystä metsänhoidosta ennen yhtymää. Sen tiesin, että metsää pitää hoitaa, ei jättää ryteiköksi”, toteaa Valkonen.

”Mielenkiinto kuitenkin herää, kun on jotain, mitä omistaa. Täytyi ottaa asioista selvää, ja metsäasiat ovatkin tulleet tutummiksi”, hän jatkaa.

Valkosen veli työskentelee sahateollisuudessa. He suunnittelevat yhtymän metsänhoitoa yhdessä.

Yhtymän perustamiseen ei Valkosen mukaan liittynyt mitään sen kummempaa byrokratiaa kuin Y-tunnuksen hankkiminen ja lahjaveroasiat. Neuvoja sai kysymällä.

Yhtymä teki puukauppoja seitsemän vuotta sitten. Päätehakkuu sujui metsäyhtiön kanssa hyvin. Valkosen veljekset ostivat myyntituloilla molemmille raivaussahat. Niille on ollut sittemmin paljon käyttöä yhteisessä metsässä.

”Palkkatöiden ohella tehdään yhtymän töitä se, mitä ehditään”, kertoo Valkonen, joka on ottanut hoitaakseen hallinnollisen puolen. Tämä tarkoittaa käytännössä yhtymän veroilmoituksen tekemistä.

Veljesten eläkkeellä oleva isä tekee suurimman osan yhtymän metsätöistä.

Isotäti oli hoitanut palstaansa hyvin. Metsänhoitosuunnitelma tehtiin metsätilan siirtyessä yhtymälle. He ovat pitäneet sitä ohjenuorana metsänhoidossa. Valkonen tosin epäilee metsänhoitosuunnitelman menneen vanhaksi, ja pohtii uuden suunnitelman laatimista.

Palsta pitäisikin nyt kävellä läpi, sillä yhtymä suunnittelee harvennusta. Lisäksi päätehakkuu puustoltaan vanhemman kuvion osalta voisi olla ajankohtaista.

Metsälammen rannalle on jätetty kuusia suojavyöhykkeeksi. Valkonen pitää myös luontoarvoja tärkeinä.  Kuva: Jarno Artika

Valkonen pitää metsästä saatua tuottoa tärkeänä. Hän haluaa toimia metsänhoidon suositusten mukaisesti. Tästä esimerkkinä yhtymän metsään on jätetty riistatiheikköjä. Suojeluasioitakin on pohdittu.

Alueella olevan metsälammen rannalle on jätetty suojavyöhykkeenä vanhaa kuusikkoa.

Myös virkistysarvot ovat tärkeitä. Metsään on rakennettu laavu, jossa Valkonen käy lastensa kanssa paistamassa makkaraa.

”Onhan se kiva, että on oma metsä, vaikkei se iso pläntti olekaan.”

Yhtymän tulevaisuutta ei ole vielä pohdittu lähisuvun kanssa, mutta Valkonen toivoo, että yhtymän metsä voisi jossain vaiheessa siirtyä omille ja veljen lapsille.

Karri Valkonen metsäyhtymän laavulla, jossa on vietetty aikaa perheen kanssa jopa joulupäivänä. Valkosen isä on tehnyt laavun palstan tuulenkaatamista puista. Kuva: Jarno Artika

Metsäkeskuksen metsänomistuksen asiantuntija Sanna Peltola suosittelee, että metsää yhdessä omistavan kuolinpesän tai yhtymän kannattaa ennakoida omistajajärjestelyjä tulevien vuosien varalle. Näin on syytä tehdä varsinkin silloin, jos omistus jatkossa pirstaloituisi useammalle henkilölle.

Peltola painottaa, että kuolinpesä on yhtymää huonompi vaihtoehto. Metsää omistava kuolinpesä kannattaakin purkaa mahdollisimman pian joko metsäyhtymäksi tai joku osakas voi ostaa metsän itselleen.

”Yhtymänä on verotuksellisesti järkevämpi myydä metsää kuin kuolinpesänä. Varsinkin, jos metsää on paljon”, neuvoo Peltola.

Lisäksi yhtymän jäsenet voivat tehdä verovähennyksiä tappiollisina vuosina henkilökohtaisessa verotuksessaan. Kuolinpesän on odotettava, että sille syntyy tuloja, joista vähennykset voi tehdä.

Jos jako pitkittyy vuosiksi, voi kuolinpesän sisälle syntyä uusia kuolinpesiä ja päätösten tekeminen metsäasioissa monimutkaistuu lukuisten osakkaiden takia.

Ja kun aikaa kuluu, ja uusia kuolinpesään liittyviä jakoja tehdään, metsätilan arvo joudutaan aina arvioimaan uudelleen. Erityisesti useiden osakkaiden kuolinpesien on järkevää hakea selvennyslainhuutoa, joka helpottaa asiointia viranomaisten, puunostajien ja muiden tahojen kanssa.

Tietyssä tilanteessa kuolinpesän jakamista kannattaa siirtää. Jakamaton kuolinpesä ei nimittäin vaikuta esimerkiksi Kelan opiskelijan etuuksiin. Peltola suositteleekin, ettei kuolinpesää jaettaisi ennen kuin mukana oleva opiskelija valmistuu.

Yhtymällä on eri ikäistä metsää. Karri Valkonen tutkii istutetun taimikon vuosikasvua. Kuva: Jarno Artika

”Mitä vähemmän omistajia, sen yksinkertaisempaa”, korostaa Peltola. Pienemmässä porukassa on helpompi päättää, millaisia metsänhoidollisia tavoitteita on ja jakaa vastuita jäsenten kesken. Tämä toteutuu usein paremmin yhtymässä kuin kuolinpesässä.

Peltola suosittelee yhteishallintosopimusta usean osakkaan metsäyhtymälle. Siinä määritellään yhtymän jäsenten vastuut. Yksi jäsen voidaan esimerkiksi valtuuttaa tekemään puukauppoja ja taimikon hoitosopimuksia sekä hoitamaan muita käytännön asioita.

Yhtymän toiminta monimutkaistuu, jos yhtymän jäsen ei pysty sairauden vuoksi hoitamaan asioitaan, eikä edunvalvontavaltakirjaa ole. Tällöin joudutaan asioimaan maistraatin kanssa. Suunnitellut puukaupat saattavat viivästyä vuosia.

”Iäkkäämpi jäsen voi harkita, jos siirtäisi oman osuutensa nuoremmille yhtymän jäsenille joko kaupalla, lahjalla tai lahjaluontoisella kaupalla. Valintaan vaikuttaa, onko metsässä mahdollisuutta hakkuisiin, jolla nuoremmat voivat kustantaa järjestelyn”, mainitsee Peltola.

Peltola myöntää, ettei asian puheeksi ottaminen ole helppoa, mutta suosittelee yhtymän vanhempia jäseniä tarttumaan aiheeseen.

Juttu on osa MT Metsässä kesällä ilmestyvää sukupolvenvaihdossarjaa.