

EU-komissio on epäonnistunut pyrkimyksissään rajoittaa terveydelle ja ympäristölle myrkyllisten kemikaalien käyttöä.
Näin arvioivat Euroopan ympäristötoimisto (EEB) ja ympäristöoikeusjärjestö ClientEarth viime kuussa julkaistussa raportissaan.
Kyse on kemikaaleista, joita käytetään suuria määriä muiden muassa lukemattomissa jokapäiväisissä kuluttajatuotteissa, teollisuuden pinnoitteissa, mutta myös useissa maataloudelle tärkeissä kasvinsuojeluaineissa.
Nämä yhdisteet häviävät luonnosta erittäin hitaasti, ja niillä on erilaisia haitallisia terveysvaikutuksia.
Riskit ovat valtavia, jos asialle ei tehdä mitään.
”Riskit ovat valtavia sekä ympäristölle että ihmiselle, jos asialle ei tehdä mitään”, kemikaalien sääntelyyn erikoistunut Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Mirella Miettinen tähdentää.

EU-komissio laati neljä vuotta sitten tiekartan vaarallisten kemikaalien käytön rajoittamisesta. Siinä listattiin 22 kemikaalia ja kemikaaliryhmää. Niiden käyttöön oli tarkoitus puuttua niin sanotun Reach-lainsäädännön pohjalta.
Osin tässä työssä on onnistuttu. Edelleen kuitenkin 14 kemikaaliryhmän kohdalla rajoittamista ei ole aloitettu lainkaan tai se on pantu jäihin.
Neljäntoista kemikaaliryhmän kohdalla rajoittamista ei joko ole aloitettu lainkaan tai se on pantu jäihin.
Yksi kriittisimmistä kemikaaliryhmistä ovat PFAS-aineet eli polyfluoratut alkyyliyhdisteet. Niitä kutsutaan myös ikuisuuskemikaaleiksi ja niitä löytyy muun muassa erilaisista pinnoitteista ja kasvinsuojeluaineista.

EEB ja ClientEarth syyttävät komissiota sen oman kemikaaliohjelman romuttamisesta. Päätöksiä on raportin laatijoiden mielestä sekä lykätty, vesitetty että jätetty kokonaan tekemättä.
Mirella Miettisen mukaan omia intressejään varjeleva teollisuus ja jäsenmaat ovat pystyneet tehokkaasti vaikuttamaan komissioon.
”Teollisuus pyrkii saamaan rajoituksiin poikkeuksia ja viivyttämään niiden voimaantuloa. Jäsenmaiden erilaiset intressit taas vaikuttavat siihen, miten ne äänestävät Reach-komiteassa ennen komission lopullisia rajoituspäätöksiä”, hän luettelee.

EU-komissio suunnitteli osana kemikaalitiekartan lyijyrajoitusehdotusta muiden muassa lyijyluotien käytön rajoittamista. Reach-komitean huhtikuisessa kokouksessa päädyttiin kuitenkin siihen, ettei rajoitusta sovelleta luoteihin.
Huonosti toimivaa EU:n Reach-lainsäädäntöä ei olla korjaamassa tämänkään komission kaudella.
EU-komissio on jo pitkään luvannut, että huonosti toimivaa Reach-lainsäädäntöä uudistetaan niin, että kemikaalien käyttöä pystytään rajoittamaan tehokkaammin.
Nyt komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on nostanut kädet pystyyn.
”Pari viikkoa sitten ilmoitettiin, ettei lakia korjata tämänkään komission kaudella”, Miettinen hämmästelee.

Hänen mielestään Suomessa pitäisi ottaa kansallisesti käyttöön tiukempia rajoituksia, kun EU-sääntely viivästyy.
Tanska on kieltänyt tiettyjen kasvinsuojeluaineiden luvat, koska ne ovat trifluorietikkahapon lähteitä.
Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee erittäin liikkuvan ja hitaasti hajoavan trifluorietikkahapon (TFA), joita syntyy muiden muassa autojen jäähdytysjärjestelmissä ja kasvinsuojeluaineissa käytettävien fluorattujen kaasujen hajoamistuotteena.
”Tanska on kieltänyt tiettyjen kasvinsuojeluaineiden luvat, koska ne ovat TFA:n lähteitä”, Miettinen huomauttaa.
Suomessa Tukes on toistaiseksi asettanut vain pohjavesirajoituksia tietyille kasvinsuojeluaineille.
Myös Suomessa teollisuuden kilpailukyky menee usein edelle, kun kemikaalirajoitusten kanssa tasapainoillaan. Maataloudessa ongelmana on se, että haitallisia kemikaaleja sisältäville kasvinsuojeluaineille ei tahdo löytyä kilpailukykyisiä korvaavia tuotteita.
Tukes on ilmoittanut asettavansa pohjavesirajoituksia tietyille kasvinsuojeluaineille.
Kemianteollisuus on koko Euroopassa suurissa vaikeuksissa korkeiden energiakustannusten, hiipuvan kysynnän ja kiinalaisen halpatuonnin vuoksi.

Tuotantolaitoksia on viime vuosina suljettu paljon. Välittömästi ja välillisesti on menetetty kymmeniä tuhansia työpaikkoja.
Muille teollisuudenaloille välttämättömien kemikaalien tuotantokapasiteetin supistuminen lisää Euroopan riippuvuutta Kiinasta ja Yhdysvalloista.