Eikö kiuas lämpene? Syy voi löytyä kiukaan pohjalta

Kylläpä saunominen tekee hyvää. Harmi vain, että löylyt saavat hädin tuskin hien pintaan.

Ongelma saattaa piillä liian vanhoissa kiuaskivissä. Kivet ovat kaikkea muuta kuin ikuisia, sillä ne ovat jatkuvasti tekemisissä lämpötilavaihtelujen kanssa, kertoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Jukka Lepistö.

”Erityisesti sähkökiukaassa liian vanhat kivet aiheuttavat haittaa ja voivat olla ääritapauksessa jopa turvallisuusriski”, Lepistö kertoo.

Jatkuva lämpötilanvaihtelu murentaa vähitellen kiviä, ja tämä hienojakoinen aines valuu kiukaan pohjalle löylyveden mukana. Sähkökiukaassa ongelmaksi muodostuu se, että pienet hippuset tukkivat vähitellen vastusten lämmönsiirtoa. Vastukset eivät siis pysty lämmittämään kiviä normaalisti, mikä taas vaikuttaa suoraan löylyn laatuun.

”Ei vastuksia ole tarkoitettu lämpiämään soran sisällä”, Lepistö tiivistää.

Puukiukaassa kivien mureneminen ei Lepistön mukaan vaikuta löylyn laatuun yhtä herkästi kuin sähkökiukaassa, mutta puukiukaankaan pohjalle ei kannata kerryttää hiekkalaatikkoa.

Mistä sitten tietää, että kiuaskivet pitäisi vaihtaa? Ihan yksinkertaisesti kiviä nostelemalla.

”Kannattaa nostella kiviä ja napauttaa niitä kevyesti yhteen. Jos lattialle putoaa kivipölyä, se on merkki, että kiukaan pohjallekin on alkanut kertyä ainesta”, Lepistö kertoo.

Kivet nostellaan pois kiukaasta ja kivipöly siivotaan kiukaan pohjalta ja ympäriltä. Vanhat kivet kannattaa palauttaa luontoon, esimerkiksi kukkapenkkiä reunustamaan.

Kun uusia kiuaskiviä lähtee hankkimaan, Lepistö kehottaa perehtymään valmistajan ohjeisiin. Etenkin sähkökiukaassa vääränkokoiset kivet voivat tehdä tuhoja, joten kivien ympärysmitta kannattaa selvittää ennen rautakauppaan astelemista.

Liian pienet kivet nimittäin estävät vastusten lämmönsiirtoa samalla tavoin kuin kiukaan pohjalle kivistä variseva hieno aines. Liian isot kivet taas jättävät vastukset alttiiksi vedelle.

”Kivien pitäisi myös sujahtaa vaivattomasti vastusten väliin. Vastuksia ei kuulu runnoa tai väännellä”, Lepistö muistuttaa.

Jos kiuaskivet päättää etsiä luonnosta, järki kannattaa pitää mukana matkassa, sillä kaikki kivet eivät sovellu kiuaskiviksi. Kiukaaseen sopimattomia kiviä ovat esimerkiksi kivet, jotka sisältävät kiilteitä, jotka tunnistaa kivessä näkyvistä pienistä, kiiltävistä hitusista. Aina ja etenkin Itä-Suomessa puolestaan kannattaa olla tarkkana, ettei tule poimineeksi asbestia kiukaaseen.

Kivet on myös syytä puhdistaa irtohiekasta ja muusta ryönästä ennen kiukaaseen latomista, tai voi käydä, kuten eräälle saunojalle vuosia sitten.

”Muistan kuulleeni jutun, että rantavedessä olikin öljyä, joten kiukaan päällä paloi ensimmäisellä saunomisella sininen liekki ja käry oli hirveä”, Lepistö kertoo.

Hän muistuttaa myös, että itse kerätyt kiuaskivet eivät tietenkään ole tasalaatuisia, joten niiden löylyominaisuuksia ei voi tietää etukäteen.

Liian vanhoja kiuaskiviä huomattavasti suurempi vaaratekijä on Lepistön mukaan se, että saunassa kiukaan kanssa samassa tilassa säilytetään milloin mitäkin roinaa tai kuivataan pyykkiä.

”Ikävän usein käy niin, että sauna on täynnä rojua ja joku laittaa sähkökiukaan vahingossa päälle tavalla tai toisella. Tai sitten kiukaan päällä kuivataan jotain painavaa vaatetta, mutta henkari pettää ja vaate käryää kiukaan päällä.”