Kreikan nousu on EU:lle kaikista tehdyistä virheistä huolimatta menestystarina − myös taloudellisesti kompuroivan Suomen olisi hyvä sisäistää se

Luvut näyttävät hyviltä, mutta kysymys on siitä, kenen kannalta. Näin Kreikan taloudellista tilannetta luonnehtivat Ateenassa sekä asiantuntijat että tavalliset kansalaiset.

Kaikki myöntävät, että vuosien 2010–2015 synkkyydestä on noustu monta askelta ylöspäin. Kovan hinnan kriisivuosista maksaneet pienyrittäjät ja kotitaloudet ovat silti edelleen kovilla.

OECD:n mukaan Kreikan talous kasvaa tänä vuonna 2,2 ja ensi vuonna 1,9 prosenttia. Kansantuote kipuaa ensimmäisen kerran samalle tasolle kuin mitä se oli ennen romahdusta.

Keskeinen siivittäjä on turismi. Kuluneena kesänä 10 miljoonan turistin arvioidaan tuoneen Kreikkaan rahaa 21 miljardia euroa.

Pahimpina kriisivuosina joka kolmas työikäinen kreikkalainen oli työttömänä. Nyt työttömyys on saatu puristettua vajaaseen 11 prosenttiin. Se alkaa olla siedettävä luku.

Kreikan 166 prosentin julkinen velka suhteessa kansantuotteeseen on edelleen yksi maailman korkeimmista, mutta samaan aikaan se on selvästi pienempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Sijoittajien usko Kreikan valtion velanmaksukykyyn on palannut.

EU, Euroopan keskuspankki ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF tekivät kiistatta virheitä, kun Kreikkaa pelastettiin. Kolmen yhteensä yli 300 miljardin tukitukohjelman edellytyksiksi naulatut säästökuurit lisäsivät maan ja sen kansalaisten ahdinkoa.

”Me olisimme toivoneet, että säästäminen olisi ollut maltillisempaa, mutta se oli meidän uhrauksemme Kreikan pelastamiseksi”, entinen valtiovarainministeri ja nykyinen keskuspankin pääjohtaja Yannis Stournaras summasi New York Timesin haastattelussa.

Tavallisille kreikkalaisille uhraukset olivat niin kovia, että EU:n pelastuspakettien kiittelijöitä saa edelleen hakemalla hakea Ateenan kaduilta. Koska nykyinen talouden elpyminen tuntuu menevän monilla omalta kohdalta ohi, kansan syvien rivien mielestä vain suuret yritykset ja pankit hyötyivät ja hyötyvät yhteisistä uhrauksista.

Tätä tunnetta vahvistaa hintojen nousu. Palkka ei useimmilla tahdo riittää vuokraan ja ruokaan.

Suomalaisille veronmaksajille koko euroaluetta ravistellut velkakriisi oli toisella tavalla traumaattinen. Meihin iskostui käsitys, että leväperäiset etelä-eurooppalaiset maksattavat laskunsa meillä.

Koronapandemian aikana räätälöity yhteisvelalla rahoitettava elpymispaketti, josta myös Kreikka sai merkittävän piristysruiskeen, koettiin sekin epäoikeudenmukaiseksi. Suomi maksoi enemmän kuin sai.

Tämä kaikki on vaikuttanut meillä hallitusten päätöksentekoon ja vaikuttaa edelleen. Suomi suhtautuu torjuvasti kaikkiin EU-aloitteisiin, jotka lisäävät taloudellista yhteisvastuuta ja meidän nettomaksuosuuttamme yhteisessä budjetissa.

EU:n laajentuminen, ja erityisesti Venäjän moukaroiman maatalousjätti Ukrainan jäsenyyden edistäminen, joka on tarkoitus käynnistää viimeistään joulukuussa, on sekä taloudellisen yhteisvastuun että Suomen nettomaksuosuuden kannalta kriittinen kysymys.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) korostaa ainakin vielä laajentumisen ja Ukrainan jäsenyyden gepoliittista merkitystä. Jatkossa, kun joudutaan ottamaan kantaa konkreettisiin kysymyksiin, Suomen oma taloudellinen etu pannaan helposti gepoliittisten hyötyjen edelle, koska myös meillä tehdään lähivuosina kansalaisia kuristavia säästöpäätöksiä.

Silloin on hyvä kerrata Kreikan tarina. Konkurssikypsä velkaantunut jäsenmaa oli vähällä romuttaa koko rahaliiton. Yhteisvastuullisilla pelastuspaketeilla ja EKP:n tuella katastrofi vältettiin. Kreikkalaiset maksoivat kovan hinnan, mutta ilman EU:n yhteisponnistusta Kreikan ja euroalueen tilanne olisi nyt huonompi.