Vesilintujahtiin pyydetään harkintaa – ongelmana kannan seurannassa on se, että tapettuja lintuja ei aina kehdata ilmoittaa
Suomen riistakeskus kehottaakin kohdentamaan metsästystä runsaslukuisiin sorsalajeihin, kuten sinisorsaan, taviin ja telkkään.
Vesilintukantojen taantuman pääsyy on elinympäristöjen tilan heikkeneminen. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI.Tiistaina Suomessa alkoi vesilintujen metsästyskausi. Lintujärjestö BirdLife Suomi ja metsästäjiä edustava Metsästäjäliitto tiedottavat pyytävänsä harkintaa vesilintujen metsästykseen.
Riistakeskuksen mukaan monen vesilinnun, kuten haapanan, nokikanan ja punasotkan kannat ovat taantuneet Suomessa. Muun muassa Yle uutisoi keväällä, että erityisesti peltolinnut kärsivät tehokkaasta ja yksipuolisesta maanviljelystä. Lintujen elintila on kärsinyt.
”Osalla lajeista menee niin huonosti, että niiden metsästys ei enää oikein ole kestävää”, kertoo STT:lle BirdLife Suomen lintuvesiasiantuntija Heikki Helle.
Suomen riistakeskus kehottaakin kohdentamaan metsästystä runsaslukuisiin sorsalajeihin, kuten sinisorsaan, taviin ja telkkään.
Helteen mukaan lähes kaikki metsästyslintukannat ovat väheneviä kantoja. Vaikka esimerkiksi sinisorsa on runsaslukuinen, on viime vuosina myös sinisorsakantakin kääntynyt laskuun. BirdLife ja Metsästäjäliitto peräänkuuluttavat myös sinisorsan metsästyksessä kohtuutta.
Vaikka vesilintukantojen taantuman pääsyy on elinympäristöjen tilan heikkeneminen eikä metsästys, pitää Riistakeskuksen mukaan myös metsästäjien kantaa vastuunsa. Keskuksen mukaan metsästys tulisi mitoittaa riistakannan tilan ja kannanhoidollisen tavoitteen mukaisesti.
BirdLife Suomen Helle arvioi, että metsästäjät ottavat BirdLifen ja Metsästäjäliiton tiedottamisen tosissaan, koska he ovat todennäköisesti nähneet itse lintukantojen vähenemisen.
Myös Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen sanoo STT:lle uskovansa, että kahden hyvinkin erilaiseksi koetun järjestön yhteistyö tiedottamisessa tuottaa hedelmää.
”Tällaisella aatteellisella ohjauksella tiedetään olevan suureen massaan kyllä vaikutusta, mutta metsästäjäkanta on toisaalta suuri ja paikoin ei ole välttämättä havaittu vesilintukantojen taantumaa”, Pekkarinen sanoo.
Hän mainitsee, että paljon lintuja keräävissä kohteissa voi syntyä vaikutelma, että lintukanta voi paikallisesti hyvin.
Helteen mukaan vesilinnuille ei ole metsästyskiintiötä, vaan rauhoittamattomia metsälintuja saa metsästää vapaasti metsästyskauden ajan. Osa linnuista on rauhoitettuja.
Suomen riistakeskukselle on tehtävä monen lajin kohdalla lakisääteinen saalisilmoitus seitsemän vuorokauden kuluessa kaadosta esimerkiksi Riistakeskuksen ylläpitämän Oma riista -palvelun kautta. Vesilinnuista vain kolme ei ole pakollisia ilmoitettavia: sinisorsa, tavi ja telkkä.
Palvelun kautta saadut luvut eivät ole täysin luotettavia, osin pienriistaan liittyvän metsästyskulttuurin vuoksi. Näin kertoo STT:lle Suomen riistakeskuksen Pohjois-Savon riistapäällikkö Matti Kervinen.
Hänen mukaansa osa käyttäjistä saattaa jättää pienriistasaaliita ilmoittamatta, koska he kokevat, että isot saalismäärät aiheuttavat kateutta tai pahennusta muissa. Pienpetosaaliit ilmoitetaan yleensä mielellään.
”Voi olla myös aiheetonta pelkoa, että jotenkin ne omat saalispaikat paljastuvat sovelluksesta, vaikka tosiaan näin ei ole. Saalisraportit näkyvät kunnan tarkkuudella.”
Helteen mukaan vesilintukantojen heikentymiseen on vaikuttanut vesien tilan huonontuminen, joka johtuu pitkälti ojituksien teosta.
”Perisyy löytyy ojitustoiminnasta, jota Suomessa on harrastettu viimeiset noin sata vuotta aika innokkaasti”, hän toteaa.
Ojituksien seurauksena vesilintualueita on kasvanut Helteen mukaan ajan kanssa umpeen ja rehevöitynyt siten, että vesilinnut eivät enää alueella menesty.
Yksi apu kantojen elvytykseen voisi olla kiistelty EU:n ennallistamisasetus, joka astui voimaan elokuussa. Sen tavoite on pysäyttää luontokadon eteneminen vuoteen 2030 mennessä.
”Vesilintukannat olisivat sellaisia, joiden elinympäristöt olisivat kovastikin ennallistamisen tarpeessa”, Helle sanoo.
Helteen mukaan vesilintukannat ovat laskeneet kymmeniä vuosia. Helle sanoo, että ennallistamiseen tarvittaisiin vesilintujen kohdalla esimerkiksi ojien tukkimista ojitusalueella.
”Vaikka nyt käynnistettäisiin hyvin voimallisestikin tätä ennallistamista ja elinympäristöjä parannettaisiin, niin kyllä se toipuminenkin tästä kestää pitkän ajan.”
BirdLife Suomella ja Metsästäjäliitolla on lisäksi käynnissä yhteinen Sotka-levähdysaluehanke. Sen tarkoituksena on perustaa vesilinnuille syksyn aikaisia elinympäristökohteita, joissa niitä ei häiritä.
Levähdysalueilla muuttoon valmistautuvat linnut voivat ruokailla rauhassa ja viimeistellä höyhenpuvun vaihtumisen. Hankevastaavina toimivat Helle ja Pekkarinen.
”Hanketyö jatkuu vuoden 2026 marraskuun loppuun asti uuden maa- ja metsätalousministeriön rahoituksen turvin”, Pekkarinen kertoo STT:lle.
Oma riista -palvelun kautta metsästäjä voi esimerkiksi pitää yllä omaa saalis- ja havaintopäiväkirjaa sekä hakea erilaisia pyynti- ja poikkeuslupia.
”Pakollisen lakisääteisen saalisilmoituksen kirjaaminen on pyritty tekemään metsästäjille mahdollisimman helpoksi. Kun puhelinsovelluksen avaa, tulee aika ja paikka automaattisesti gps-paikannuksen ollessa päällä”, Kervinen kertoo.
Kervisen mukaan palvelu on ollut noin kymmenen vuotta käytössä. Palvelussa on tätä nykyä vajaat 250 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista suurin osa on metsästäjiä.
”Palvelussa on vahva tunnistautuminen, eli he kaikki ovat erillisiä henkilöitä”, hän sanoo.
Riistanhoitomaksun maksaa Kervisen mukaan vuosittain noin 300 000 metsästäjää, joten kaikki metsästäjät eivät ole rekisteröityneet palvelun käyttäjiksi.
Palvelulla on raportointitoimintoja, joilla voidaan tukea metsästysseurojen päätöksentekoa esimerkiksi metsästyskiintiöistä. Palvelu auttaa Kervisen mukaan myös viranomaisia kartoittamaan riistakantojen tilannetta eri alueilla saalismäärien muutosten kautta.
Saalisrekisteristä tieto tapetuista eläimistä menee myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) saalistilastoihin.
- Osaston luetuimmat
