Valon vaihtelu kaamoksesta yöttömään kesään ylläpitää eliöiden monimuotoisuutta

Valon voimakas vaihtelu vuodenaikojen mukaan ylläpitää luonnon monimuotoisuutta maapallon pohjois- ja etelänapaa ympäröivillä polaarialueilla.

Äärevä valoilmasto edesauttaa eliöiden risteytymistä, mikä palvelee monimuotoisuutta miljoonien vuosien ajanjaksolla.

Missä päivän pituus on päiväntasaajalla 12 tuntia ympäri vuoden, siinä polaarialueilla päivän pituus vaihtelee kesän yöttömästä yöstä talven kaamokseen, joka on Suomessakin tuttua.

Ilmaston lämpeneminen ja säiden vaihtelu eivät vaikuta valon määrään.

Polaarivyöhykkeillä moni eliö on sopeutunut lisääntymään valoisuuden mukaan. Lyhyehkö valoisa kausi lisää todennäköisyyttä, että toisilleen läheistä sukua olevien lajien lisääntyminen osuu samaan ajankohtaan.

Silloin on hyvät mahdollisuudet myös eliöiden risteytymiselle ja takaisinristeytymiselle, jolloin jo risteytyneet yksilöt pariutuvat alkuperäislajin yksilöiden kanssa. Geenien siirtyessä lajista toiseen syntyy uusia, eri olosuhteisiin sopeutuvia geeniyhdistelmiä.

”Lämpimien ja kylmien kausien vaihtelun aiheuttama eliöiden levittäytyminen leveyspiirien yli, ja sen myötä lajien sekoittuminen ja eriytyminen, luo uutta monimuotoisuutta pitkällä ajanjaksolla”, Turun yliopiston subarktisen ekologian professori Kari Saikkonen kertoo tutkimusartikkelista, jonka hän juuri julkaisi kollegoineen.

Jäätä Grönlannissa. Ilmastomallit ennustavat, että arktinen merijää sulaa tämän vuosisadan loppuun mennessä. Samalla merenpinta nousee useita metrejä. Kuva: Kari Saikkonen

Mikrobeilla on tärkeä rooli monimuotoisuuden kehittymisessä ja säilymisessä. Monet niistä reagoivat valoon ja vaikuttavat kaikkien kasvien ja eläinten hyvinvointiin.

Tutkimuksessa Saikkonen esittää kollegojensa kanssa olettamuksia siitä, miten valoherkät mikrobit voivat edistää kasvien sopeutumista polaarialueille.

Kyky sopeutua on tarpeen, sillä maapallon polaarialueet lämpenevät ennätysnopeudella, jopa 2–4 kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin.

Tutkijat haastavat laajentamaan lajikeskeistä keskustelua luonnon monimuotoisuudesta eliöiden geneettiseen monimuotoisuuteen ja mikrobien merkitykseen.

Saikkosen mukaan luonnon monimuotoisuus kykenee uudistumaan, mutta millaiseksi ja millä vauhdilla, on arvoitus. Siinä välissä meidän tehtävämme on hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa.