Äänestysprosentti ei voi koskaan nousta sataan – erään äänestyskyvyttömän ryhmän koko kasvaa yli 14 000:lla joka vuosi

Demokratia toimisi täydellisesti, jos kaikki kävisivät äänestämässä. Äänestysaktiviisuus eli äänestysprosentti olisi silloin sata.

Niin ei kuitenkaan voi koskaan käydä, ja tulevaisuudessa vielä vähemmän.

Viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli 72,1 eli 27,9 prosenttia ihmisistä jätti käyttämättä äänioikeuttaan.

Ensi sunnuntain eduskuntavaaleissa äänioikeutettuina on 4 277 487 ihmistä, ja äänestysvilkkauden ennustetaan kasvavan edellisvaaleista.

Äänioikeutettuja naisia on Suomessa 2 195 190 ja miehiä 2 082 297.

Osa ei kuitenkaan koskaan vaella koppiin tai uurnille sairauden tai vamman vuoksi.

Yksi este on muistisairaus. Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä 100 000 lievää ja 93 000 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavaa henkilöä. Tämä liki 200 000 ihmisen joukko tarkoittaa 4,5 prosenttia kaikista Suomen äänioikeutetuista.

Osa heistä kykenee äänestämään, osa ei. Jatkossa yhä isompi osa jättää äänestämättä, sillä väestö ikääntyy ja etenevään muistisairauteen sairastuu vuosittain noin 14 500 yli 64-vuotista suomalaista. Se on seitsemässä vuodessa 100 000 ihmistä, ja jos he eivät äänestä, se tarkoittaa 7 prosenttiyksikön lovea äänestysaktiviisuuteen.

Lisäksi Suomessa on arviolta 50 000 ihmistä kehitysvammaista ihmistä, 30 000 sairaaloiden, terveyskeskusten vuodepaikkaa ja 100 000 asumispalvelupaikkaa eli samansuuruinen joukko, josta tosin moni on myös muistisairas.

Muistisairaillakin on kuitenkin äänioikeus. Heidän oikeudellinen toimintakykynsä eli kykynsä tehdä päätöksiä heikkenee muistisairauden edetessä, mutta äänioikeus on riippumaton oikeustoimikelpoisuudesta, Muistiliiton sivuilla muistutetaan.

Siten oikeus äänestää vaaleissa ja osallistua kansanäänestyksiin säilyy, vaikka ihmiselle olisi määrätty holhoustoimilain nojalla edunvalvoja tai hänet olisi julistettu vajaavaltaiseksi.

Sama pätee esimerkiksi ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä asuviin ihmisiin. He saavat vaalien alla ilmoituksen äänioikeudestaan ja äänestyslipun, ja voivat äänestää, jos pystyvät.

Apuna saa käyttää avustajaa, jos kyky äänestysmerkinnän tekemisessä on vaikeuksia. Avustaja voi olla vaalivirkailija tai vaikkapa äänestäjän itsensä valitsema lähiomainen kuten omaishoitaja.

Äänestäjän täytyy kuitenkin tehdä ehdokasvalinta itse, ja avustajan tehdä merkintä äänestäjän ohjeen mukaan. Avustajaa sitoo vaalisalaisuus.

Mutta mistä vaalivirkailija tietää äänestyspaikalla, onko äänestäjä kyvykäs päättämään ehdokkaastaan ja äänestämisestään itse?

”Tilanteet pitää katsoa tapauskohtaisesti”, vastaa oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

”Kaikilla on äänioikeus ja äänestäminen on merkittävä oikeudellinen toimi, joten äänestäjän pitää ymmärtää, mistä on kysymys.”

Vaalilautakuntien-, toimikuntien ja -toimitsijoiden tulee siis olla tarkkoina.

Myös koti- tai laitosäänestyksessä pitää katsoa, että äänestäjä ymmärtää, mistä tilanteessa on kysymys ja mitä äänestyslipukkeella tehdään eikä mahdollisesti avustajana toimiva henkilö saa ohjailla äänestyspäätöstä.

Myös varsinaisessa vaalihuoneistossa äänestys tulee keskeyttää, jos näyttää siltä, että äänestyskoppiin menee henkilö, joka ei äänestä itsenäisesti. Muistisairas saattaa lähteä äänestämään, kun puolisokin lähtee tai kun mieleen nousee mukavia muistoja äänestämisestä ja velvollisuudentunnosta.

”Äänestäjä voi valita vielä äänestyspaikalla oman avustajan, mutta jos vaalilautakunta huomaa, että tämä on vakavasti muistisairas tai muutoin kykenemätön äänestämään, äänestys pitää keskeyttää.”

Muistisairaiden määrän kasvaessa myös demokratian voima heikkenee teoriassa. Onko tähän mietitty ratkaisua?

”Ei ole mietitty, ja sanoisinpa tältä istumalta, ettei ratkaisua löydykään”, Jääskeläinen sanoo.