Saksan jättimäinen 200 miljardin tukipaketti oli syöttö EU:n yhteisvelkaa vaativien lapaan – minkä leirin puolelle Marinin hallitus vaalien alla kallistuu?

Kaikille EU:n ylivelkaantuille jäsenmaille Saksan tukipaketti on kuin keskisormi, jota unionin suurin ja vahvin tylysti heiluttaa. Italialla ja monilla muilla ei ole mitään mahdollisuutta yrittää torjua Ukrainan sodan aiheuttamaa kurimusta vastaavilla summilla.

Kitkeriä kommentteja on helppo ymmärtää. Saksa kantaa päävastuun kaasun hintarallista, joka on johtanut historialliseen energiakriisiin Euroopassa.

Nimenomaan Saksa lisäsi kaikista varoituksista piittaamatta johdonmukaisesti riippuvuttaan Venäjältä tulevasta maakaasusta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan pudotti tältä EU:n talousveturin huonosti harkitulta energiapolitiikalta pohjan pois. Siitä kärsivät nyt kaikki.

Katkeruutta lisää vielä se, että kymmenen vuotta sitten, euroalueen velkakriisin aikana, Saksa suhtautui hyvin jyrkästi euromaiden kasvaviin velkataakkoihin ja budjettialijäämiin. Jo koronakriisin yhteydessä näytti siltä, että linja ei koske Saksaa itseään.

Nyt sama tuntuu toistuvan. Reaktiot ovat sen mukaisia.

”Me emme voi jakaantua sen mukaan, mitkä ovat meidän rahoitukselliset voimavaramme. Me tarvitsemme solidaarisuutta”, paikkansa jättävä Italian pääministeri ja entinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi moittii. Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire puhui samaan sävyyn EU:n valtiovarainministerien kokouksessa Luxemburgissa.

Komission puolelta Saksaa ovat ruoskineet ranskalainen sisämarkkinakomissaari Thierry Bretton ja italialainen talouskomissaari Paolo Gentiloni. Bretton on korostanut, että Saksan tukipaketti vääristää kilpailua. Gentiloni taas on peräänkuuluttanut EU-maiden koordinoituja toimia.

EU:n yhtenäisyyden kannalta moitteet ovat perusteltuja ja tarpeellisia. Yhtenäisyyden säilyttäminen keskellä Venäjän aloittamaa eurooppalaista sotaa on ensiarvoisen tärkeää. EU:n vahvojen ja heikkojen välisten ristiriitojen kärjistyminen on juuri sitä, mihin Venäjän presidentti Vladimir Putin omalla politiikallaan pyrkii.

Tälläkin kolikolla on kuitenkin taas se toinen puoli.

Taas kerran EU:lle yritetään meneillään olevan kriisin varjolla luoda pysyvää tukirahastoa, joka perustuu jäsenmaiden yhteiseen velanottoon. Se avaisi kasvavan korkotaakan kanssa kamppaileville ylivelkaantuneille maille edullisemmat rahahanat. Niiden turvin taantuman ja energiakriisin taklaaminen olisi helpompaa.

Kaikkein ankarimmin yhteisvelan puolesta puhuvat Ranska ja Italia. Samoin kävi koronapandemian yhteydessä. Silloin Saksa ja EU:n säästäväiset taipuivat yhteisvelkaan perustuvaan lähes 800 miljardin elpymisvälineeseen.

Niin Berliinissä kuin Helsingissäkin vannottiin, että kyse oli kertaluonteisesta operaatiosta. Tätä rintamaa Ranska ja Italia yrittävät nyt murtaa.

Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner ehti jo Luxemburgissa torjua Italian ja Ranskan komissaarien Paolo Gentilonin ja Thierry Brettonin eurooppalaisiin lehtiin kirjatun vaatimuksen yhteisvelkaan perustuvasta hätärahastosta. Nyt on mielenkiintoista nähdä, mille puolelle Sanna Marinin (sd.) johtama Suomen hallitus vaalien lähestyessä kallistuu.

Marin ehti jo herättää hämmennystä tukemalla viestipalvelu twitterissä epäsuorasti niitä, joiden mielestä Euroopan keskuspankki ajaa koron nostoillaan taloudet taantumaan. Näiden samojen tahojen mielestä yhteisvelkaa tarvitaan ja tiukka budjettikuri on myrkkyä.

Tältä pohjalta olisi pelkästään johdonmukaista, että Marin hallituksineen lähtisi tukemaan Ranskan ja Italian ponnisteluja yhteisvelan puolesta. Käytännössä Suomi luisuisi näin Saksan ja säästäväisen pohjoisen leiristä lähemmäs Etelä-Euroopan ”solidaarisia”.

Tämä pähkinä tulee lähikuukausina suomalaisten äänestäjien pureskeltavaksi. Palveleeko yhteisvastuun lisääminen myös Suomen ja suomalaisten veronmaksajien etua? Vai onko sittenkin parempi lähteä siitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii omasta maksukyvystään itse ja rakentaa näin itse omaa puskuria vaikeiden aikojen varalle?

Lue lisää: