Jäkälä on porojen talviravintoa. Nykyisin joudutaan turvautumaan rehuruokintaan. Kuva: Kari Salonen
Poroaidat tappavat lintuja ja hirviä, mutta luonto myös hyötyy poroista – Luontopaneelin mielestä poroja on liikaa
Poronhoitoalueella laitumet kuluvat ja verkkoaidat tappavat kanalintuja ja nisäkkäitä.Tilaajalle
Kanalintuja lentää ja kuolee verkkoaitoihin. Myös hirvet takertuvat ja kuolevat poroaitoihin ajoittain. Kuva: Aune SinkkonenLähes koko poronhoitoalueella tärkeimpien talvilaidunten, jäkälälaitumien sekä vahojen ja varttuneiden metsien luppolaidunten, määrät, kunto ja käytettävyys ovat laskeneet voimakkaasti 50 vuoden aikana. Siksi poroja lisäruokitaan.
Porojen määrä Suomessa on rajattu lailla runsaaseen 200 000 yksilöön laitumien kestokyvyn turvaamiseksi. Poronhoitovuonna 2021-2022 eloporoja oli runsaat 185 000.
Erikoistutkija Jouko Kumpula Luonnonvarakeskuksesta (Luke) huomauttaa, että vaikka porojen määrä on keinotekoisen suuri, ne kuuluvat villipeuran tavoin kasvinsyöjänisäkkäinä arktiseen luontoon.
”Porojen kesäaikainen laidunnus lisää ruoho- ja heinävaltaisten kasvillisuustyyppien monimuotoisuutta sekä estää tunturipaljakoiden pensoittumista.”
Karuilla jäkäläisillä kankailla pitkäkestoinen laidunnus voi kuitenkin vähentää jäkälämääriä merkittävästi. Kesäaikainen voimakas laidunnus voi myös heikentää rehevimpien luontotyyppien tilaa, vähentää harvinaisia kasveja sekä hidastaa tunturikoivikoiden uudistumista erityisesti tunturi- ja hallamittarituhojen jälkeen.
”Aika-ajoin, sääolosuhteiden ja muiden maankäyttäjien vuoksi porolaidunnus voi kohdistua liikaa tietyille alueille.”
Laidunten kuntoa voidaan parantaa suunnitelmallisella laidunkierrolla ja tarvittaessa rajoittamalla poromääriä paikoin.
Kumpulan mukaan metsätalous ja muut maankäyttömuodot sekä ilmastonmuutos ovat omalta osaltaan heikentäneet monimuotoisuutta ja vähentäneet sekä pirstoneet laitumia. Huvenneille laidunmaille on kasautunut entistä kovempi laidunpaine.
Poronhoitoalueen pohjoisosissa kilpailevia maankäyttömuotoja on vähiten ja siten porotiheydet korkeimmat. Silti jäkäläisten talvilaidunten kunto on siellä parempi kuin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa.
”Aika-ajoin, sääolosuhteiden ja muiden maankäyttäjien vuoksi porolaidunnus voi kohdistua liikaa tietyille alueille, mutta tämä ei luonnehdi porolaidunnuksen kokonaiskuvaa tai ratkea yleisellä porolukujen vähentämisellä. Pakettiin on otettava kaikki laidunten maankäyttö ja puntaroitava kestävä tasapaino”, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila pohtii.
Elinkeino tekee yhteistyötä tutkijoiden ja hallinnon kanssa sopeutuakseen muuttuviin laidun- ja ilmasto-olosuhteisiin.
Poronhoidosta on paikoin haittaa myös kookkaammille eläimille.
Pohjoisessa kiemurtelee tuhansia kilometrejä aitoja, joilla ohjaillaan porojen liikkumista.
Kumpulan mukaan muun muassa kanalintuja lentää ja kuolee verkkoaitoihin. Myös hirvet takertuvat ja kuolevat niihin ajoittain.
Osa virkistyskäyttäjistä kokee aidat liikkumista rajoittavina ja rumina.
Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho näkee, että porojen määrää pitäisi vähentää luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa.
- Osaston luetuimmat
