EU-johtajat eivät päässeet alkua pidemmälle puolustusmenojen lisäämisessä − poissaoleva päähenkilö hallitsi keskustelua

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump hallitsee kansainvälisen politiikan ilmatilaa miten tahtoo. EU-johtajat alleviivasivat tätä tosiasiaa tekemällä Valkoisen talon uhoavasta isännästä − osin ehkä tahtomattaan − vuoden ensimmäisen huippukokouksen päähenkilön.

Kokouksen päättymisestä ehti kulua vain vuorokausi, kun Trump pudotti jo uuden pommin: Yhdysvallat ottaa haltuunsa hajalle pommitetun Gazan ja tekee siitä ”Lähi-idän Rivieran”. Tahmealle EU-koneistolle USA:n johtajan geopoliittinen poukkoilu on yksinkertaisesti liikaa.

EU-maiden piti Brysselissä panna vauhtia puolustushankintoihin. Aikaa tuhlattiin kuitenkin ennen muuta Trumpin öykkäröintien torjumiseen. Ja siihenkin liittyen EU-rintama oli kaikkea muuta kuin yhtenäinen jo ennen Gazan uutispommia.

Jäsenmaiden enemmistö myöntää, että Valkoisen talon isännän toistuvia tölväisyjä ei voida vain ohittaa. Mutta mikä on strategia ja miten se jalkautetaan käytäntöön? Siitä on ilmeisen vaikea löytää yhteistä säveltä.

Yksi keskeinen jakolinja koskee sitä, pitäisikö Trumpin kanssa ensisijaisesti neuvotella vai onko häikäilemättömään painostukseen vastattava yhtä häikäilemättömästi.

USA:n sotilaallisesta tuesta riippuvaiset pohjoisen ja itäisen Euroopan maat, Suomi muiden mukana, puoltavat neuvottelemisesta. Liettuan presidentti Gitanas Nausėda peräänkuulutti ”positiivista taloudellista agendaa”, eli Trumpia hiveleviä energiahankintoja ja vapaakaupparatkaisuja.

Suuret maat karsastavat tällaista nöyristelyä, vaikka erityisesti Saksalla ei taloudellisesti eikä sotilaallisesti olisi varaa polttaa siltoja Yhdysvaltoihin.

Toinen jakolinja koskee suoraan aseostoja, joilla on kiinteä yhteys EU:n ja USA:n välisen kaupan epätasapainoon. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin mielestä EU-maiden pitäisi ostaa aseita eurooppalaisilta valmistajilta. Valtaosa jäsenmaista taas pitää tärkeämpänä sitä, että kalusto on tehokasta ja että sitä ostetaan paljon myös tärkeimmältä liittolaiselta eli Yhdysvalloilta.

Näiden jakolinjojen vuoksi epävirallinen huippukokous ei päässyt alkua pidemmälle puolustushankintojen vauhdittamisessa. EU-komission on maaliskuun puoliväliin mennessä laadittava suunnitelma siitä, mitä aseita hankitaan ja mihin. Ennen juhannusta pitäisi tehdä päätöksiä.

Rahasta riidellään jo ankarasti. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen perää jopa 500 miljardin investointeja. Niillä keinoilla, joista jäsenmaat eivät edes pysty yhdessä päättämään, tällaisiin summiin on vaikea päästä.

Pääministeri Orpo oli yhtenä ajamassa EU:n velka- ja vajesäännösten väljentämistä niin, että ne sallivat puolustusmenojen kasvattamisen. MT:n komissiolähteiden mukaan pelkällä sääntöjen väljentämisellä ei kuitenkaan vielä tehdä kesää.

Suomi kuuluu myös siihen ryhmään, joka haluaisi, että Euroopan investointipankki (EIB) rahoittaa myös aseostoja. EIB:n avulla olisi mahdollista vivuttaa yksityistä pääomaa puolustushankintoihin.

Oleellisin haaste liittyy yhteisvelkaan. Joidenkin tulkintojen mukaan yhteisvelkaa aina vastustaneen Saksan linja olisi muuttumassa. Tämä on toiveajattelua. EU:n suurimman kansantalouden todennäköinen tuleva liittokansleri, kristillisdemokraatti Friedrich Merz, torjuu yhteisvelan vielä päättäväisemmin kuin nykyinen demarikansleri Olaf Scholz.