Kapteeni ja kurssi hukassa

Euroopan unionin johtajuusongelma kristallisoitui viime vuoden lopussa. Se ei tapahtunut Brysselissä, Berliinissä eikä Pariisissa, vaan Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen allekirjoitti kauaskantoisen vapaakauppasopimuksen Etelä-Amerikan Mercosur-maiden, eli Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn kanssa.

Kuva: Timo Filpus

Euroopan ensimmäinen nainen teki miehen työn. EU tarvitsee vapaakauppasopimuksia. Donald Trumpin, Yhdysvaltain 47. presidentin tullijyrä on nytkähtänyt liikkeelle. Se voi tehdä pahaa jälkeä globaaleissa kauppasuhteissa. Yksi suurista kärsijöistä on Eurooppa.

Samalla von der Leyen näytti kaapin paikan yhdelle EU:n viime vuosien ”suurista miehistä”. Hän runnoi sopimuksen maaliin, vaikka maansa maataloustuottajien etuja puolustava Ranskan presidentti Emmanuel Macron teki kaikkensa torpedoidakseen sen.

Siitä ei ole kovin kauan, kun Ranskan presidentti ohjasi tekstiviesteillä komission puheenjohtajan tekemisiä. Ei ohjaa enää.

Mercosur-vääntö paljasti EU:n suuria maita jäytävän johtajuusvajeen, jota EU-komission puheenjohtaja yrittää täyttää ja jota hän myös käyttää hyväkseen.

Ranskassa Macron pelasi itsensä ja koko maan poliittiseen umpikujaan, josta on vaikea päästä kunnialla ulos. Saksassa liittokansleri Olaf Scholz ei saanut kolmen puolueen koalitiotaan pysymään kasassa. Ennenaikaiset vaalit pidetään kolmen viikon päästä. Unionin suurin jäsenmaa palaa raiteilleen aikaisintaan loppukeväästä.

Erityisesti Venäjän silmittömän hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan sotilaallisessa ja taloudellisessa tukemisessa suurten EU-maiden johtajuutta olisi kaivattu kipeästi. Ja kaivataan entistä kipeämmin, jos Trump lähtee toteuttamaan mahdollisia Venäjälle suosiollisia rauhansuunnitelmiaan.

Ongelma ei ole uusi. Ulkopoliittisen instituutin uusi johtaja ja presidentti Sauli Niinistön entinen kansliapäällikkö Hiski Haukkala puhuu pitkäaikaisen skleroosin syvenemisestä. Lääketieteessä skleroosi tarkoittaa ihmiskehon kudosten kovettumista.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala. Kuva: Sanne Katainen

”Onhan Saksan ja Ranskan kyky tuottaa yhdessä aloitteita ja edistää niitä ollut huono jo pitkään”, hän tähdentää.

Akatemiatutkija Timo Miettinen muistuttaa, että rustottumista oli jo liittokansleri Angela Merkelin valtakaudella.

”Vaikka Merkeliä yleisesti pidettiin jonkinlaisena Euroopan pelastajana”, Miettinen tähdentää.

Hänen mukaansa nyt kriisi on syvä ennen muuta Ranskassa, missä maltilliset puolueet eivät pysty muodostamaan toimintakykyistä hallitusta.

Saksan odotetaan toipuvan vaalien jälkeen. Kristillisdemokraateille (CDU/CSU) povataan vaalivoittoa, joka nostaisi CDU:n puheenjohtajan Friedrich Merzin liittokansleriksi. Oleellinen kysymys Saksassakin on se, miten paljon laitaoikeisto vahvistuu ja pystyy vaikuttamaan uuden hallituksen agendaan.

Ranskan ja Saksan kompuroinnin vuoksi Euroopassa on soviteltu korvaavan johtajan viittaa muiden muassa Puolan Donald Tuskille ja Italian Giorgia Melonille.

Kuva: Timo Filpus

Erityisesti puolustus- ja turvallisuuskysymyksissä EU-puheenjohtajana seuraavat puoli vuotta toimivan Puolan ja keskustaoikeistolaisen pääministeri Donald Tuskin sana painaa.

Italian pääministeri Giorgia Meloni puolestaan on tehnyt maltillisemmasta laitaoikeistosta EU:ssa salonkikelpoisen. Hän on komissiota johtavan von der Leyenin tärkeä liittolainen. Melonilla on lisäksi hyvä yhteys USA:n presidentiksi palanneeseen Donald Trumpiin.

Mitään suurta voimatasapainon järkkymistä tuskin kuitenkaan on luvassa.

”Pitää kysyä, onko esimerkiksi Puola pystynyt muokkaamaan eurooppalaista keskustelua ja vaikuttamaan näihin isoihin prioriteetteihin”, Timo Miettinen sanoo.

”On pelkästään hyvä, että Puola ottaa johtavaa roolia ja kantaa vastuuta. Toisaalta pitää sanoa, että jos Eurooppa katsoo Puolaa jonkinlaisena pelastajana, niin kyllä se kertoo enemmän näistä ongelmista kuin siitä, että Puola kykenisi tämän tempun tekemään”, hän lisää.

Pitkään jatkuneen johtajuusvajeen seuraukset ovat Haukkalan mukaan karuja. Tapahtunutta kehitystä ei ole analysoitu perusteellisesti, ja siksi myös tarvittavat konkreettiset toimenpiteet ovat jääneet tekemättä.

”Tämä kysymys ei ole Euroopan kannalta pelkästään geostrateginen, vaan se on eksistentiaalinen”, Haukkala varoittaa.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala korostaa, että taloudellisen ja teknologisen suorituskyvyn parantaminen on Euroopalle eksistentiaalinen kysymys. Kuva: Sanne Katainen

”Valta tässä maailmassa, joka nyt on rakentumassa, ei sittenkään verso kiväärin tai tykin piipusta. Se versoo taloudellisesta suorituskyvystä ja teknologisesta osaamisesta. Kyse on siitä, kykeneekö Eurooppa olemaan taloudellisesti kilpailukykyinen ja säilymään sitä kautta poliittisesti relevanttina”, hän listaa.

Haukkalan mielestä Euroopassa on liian kauan luotettu maanosan vanhaan vaikutusvaltaan.

”Ulkopuolelta seurataan nyt tarkasti, minkälaista satoa meidän mallimme tuottaa. Jos se ei tuota meille hyvinvointia, me emme myöskään pysty huolehtimaan omasta turvallisuudestamme eikä meillä sen jälkeen ole enää sitä perinteistä pehmeätä ja normatiivista valtaa”, Haukkala erittelee.

”Analyysi ja kriisitietoisuus eivät nyt ole kohdallaan”, hän lisää.

Myös Timo Miettinen näkee niin, että kilpailukyvyn parantaminen on EU:n tärkein hanke. Turvallisuus on sille alisteinen.

Akatemiatutkija Timo Miettinen. Kuva: Sanne Katainen

”EU:n turvallisuusmissio on puolustusteollisuuden ylös ajaminen. Siinäkin haasteet ovat kuitenkin suuria”, Miettinen korostaa.

Kilpailukyvyn edistämisessä EU-komissio on hänen mukaansa tärkeässä asemassa ja ottaa siinä johtajuutta, joka henkilöityy puheenjohtaja von der Leyeniin. Komission pitää tehdä oikeat johtopäätökset EKP:n entisen pääjohtajan Mario Draghin tekemästä kilpailukykyraportista.

Kun mennään konkreettisiin kilpailukykyä parantaviin toimiin, suurten jäsenmaiden rooli korostuu ja johtopäätösten jalkauttaminen käytäntöön on siksi vaikeaa. Tavoitteet sekä suurten kesken että suurten ja pienten välillä ovat hyvin erilaisia.

Omien etujen varmistamiseksi jäsenmaat pyrkivät nyt entistä enemmän ohjaamaan myös komission päätöksentekoa.

MT:n komissiolähteiden mukaan komissaarien kabinettipäälliköissä on yhä vähemmän komission virkamiehiä, joita on perinteisesti pidetty puolueettomina ja jotka sitä kautta ovat palvelleet erityisesti pienten maiden etuja. Jäsenmaiden poliittiset hallitukset ovat halunneet omien komissaariensa kabinettien vetäjiksi omia naisia ja miehiä varmistamaan, että oman maan ääni kuuluu.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että toisin kuin on oletettu, komission rooli heikkenee. Valtaa luisuu jäsenmaille, joiden keskuudessa ei ole selkeää voimat yhdistävää johtajaa.

”Jos kaikki ryhtyvät pelaamaan paikkapuolustusta, pienet häviävät. Kun on vahvoja suuria jäsenmaita, jotka osaavat pelin ja pelaavat häikäilemättömästi, Euroopan kehitys vääristyy”, Hiski Haukkala erittelee.

Hänen mukaansa Suomen kannalta koko Euroopan taloudellinen ja teknologinen suorituskyky on elintärkeä kysymys. Jos Eurooppa ei pärjää, Suomen menestyksellä on kovin vähän merkitystä. Ja juuri nyt Suomen taloudellinen pärjääminen on vaakalaudalla.

Turvallisuuspoliittisesti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat tuoneet Pohjois-Eurooppaa yhteen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Se näkyi tuoreessa Nato-maiden Itämeri-kokouksessa, jonka Suomi ja Viro kutsuivat koolle kaapelisabotaasien vuoksi.

Haukkala ei kuitenkaan näe merkkejä Puola-vetoisesta ”reunavaltiokehityksestä” eikä valtatasapainon kallistumisesta itään.

”Ehkä tällainen alialueellistuminen heijastelee enemmän sitä, että johtajuus ja iso kuva Euroopassa ovat kyseenalaisia. En usko, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella johdolla on pyrkimystä reunavaltioajatteluun. Sinänsä yhteistyön ja poliittisen dialogin lisääntyminen tällä alueella on tervetullut ja luonteva kehitys”, Haukkala pohtii.