
Odotetaan ja otetaan rauhassa. Se tuntuu ainakin julkisuudessa olevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon linja, kun Donald Trumpin paluun vaikutuksia puntaroidaan. Muualla Euroopassa synkistellään enemmän. Viime viikolla arvovaltaisen IISS-ajatushautomon turvallisuuskonferenssissa Prahassa varoitusvalot paloivat kirkkaan punaisina.
Trump on luvannut lopettaa Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa nopeasti. Hän on esikuntansa kanssa rakennellut jo ilmeisen pitkään Ukrainan ja koko Euroopan kannalta vaarallista rauhanratkaisua.
Naton sotilaskomitean hollantilainen puheenjohtaja, amiraali Rob Bauer varoitti Prahassa Yhdysvaltoja ja Eurooppaa rauhasta, jossa Venäjän presidentti Vladimir Putin pääsee lopettamaan sodan voittajana. Trumpin itsensä, varapresidentti James David Vancen ja heitä lähellä olevien tahojen lausunnoista piirtyy kohtuullisen selkeä kuva siitä, millaista ”trumpilaista” rauhaa on syytä pelätä.
USA:n tulevan hallinnon kaavailuissa Venäjän ja Ukrainan raja noudattelisi sodan nykyistä rintamalinjaa. Se muutettaisiin demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, missä eurooppalaisten joukkojen on Trumpin mielestä turvattava rauhaa.
On aivan selvää, ettei Kreml laske aseita, jos Ukrainalle tasoitetaan tie Natoon. Siksi Trumpin ”diilissä” Putinille luvataan, että Ukrainasta ei tule puolustusliiton jäsentä.
Rintamalla pahasti alakynnessä oleva Ukraina ei voi muuta kuin taipua, jos Yhdysvallat Trumpin johdolla lopettaa sotilasavun antamisen kokonaan. EU:n Budapestin huippukokous osoitti, että Euroopasta tulevan korvaavan tuen varaan ukrainalaisten on turha laskea.
Putinilla ei olisi mitään suurempaa syytä torjua tällaista Trumpin pakettia. Käytännössä hän olisi voittaja. Juuri se hirvittää erityisesti Baltian ja Itä-Euroopan EU- ja Nato-jäsenmaita. Tämä näkyi ja kuului Prahan konferenssissa ja Budapestin EU-huippukokouksessa.
Puolan pääministeri Donald Tusk yrittää nyt Budapestin fiaskon jälkeen pelastaa, mitä pelastettavissa on. Hän ilmoitti Budapestissa kasaavansa EU-maiden ja eurooppalaisten Nato-maiden rintamaa, jolla on yhtenäinen näkemys Ukrainan tilanteesta ja tukemisesta sekä siitä, miten Trumpin siirtoihin vastataan.
Tuskin mukaan Trumpilta voi tulla karu ja konkreettinen rauhanehdotus jo hyvinkin pian. Siksi Puolan pääministeri pyrkii nopeasti kartoittamaan, mihin keskeisissä EU- ja Nato-maissa ollaan valmiita ja miltä pohjalta transatlanttista yhteistyötä voidaan Trumpin kanssa ylipäätään jatkaa.
Tuskin mukaan Trumpilta voi tulla karu ja konkreettinen rauhanehdotus jo hyvinkin pian.
MT:n Brysselin diplomaatti- ja komissiolähteet ovat yhtä mieltä siitä, että juuri Tuskin pitää nyt ottaa vetovastuu. Ilmeisesti hänen sukkuloinnistaan on sovittu EU-komission ja jäsenmaiden kesken. Myös Trumpin lähipiiristä on vilkutettu vihreää valoa puolustukseen voimakkaasti panostaneen Puolan johtajalle.
Savotta on silti vaikea. EU-rintamassa on yhä syvempiä railoja. Ranska ja Saksa ovat sisäisesti sekaisin. Tusk neuvottelee ennen muuta Ranskan, Baltian maiden sekä Pohjoismaiden johtajien kanssa. Siihen on geopoliittiset syynsä, mutta toisaalta ilman Italiaa ja Espanjaa EU:n yhteistä kantaa on vaikea muodostaa ja Trumpia hännystelevä Unkari haraa vastaan joka tapauksessa.
Hallituskriisin repimän Saksan Tusk jättää toistaiseksi neuvottelujen ulkopuolelle. Liittokansleri Olaf Scholz ei kutsunut Tuskia lokakuun puolivälissä Berliiniin keskustelemaan Ukrainasta USA:n, Britannian ja Ranskan johtajien kanssa. Nyt Scholz saa maistaa omaa lääkettään.
EU-maiden Ukraina-kiistely kulminoituu lopulta rahaan. Se nähtiin Budapestin huippukokouksessa. Edelleenkään Euroopalla ei ole yhteistä näkemystä siitä, miten Ukrainan tukeminen ja puolustusinvestoinnit rahoitetaan.
Saksa on aina avainasemassa, kun EU:lle haalitaan lisää resursseja. Kun rahoituslukkoa jatkossa yritetään avata, suurimman kansantalouden jättäminen Tuskin neuvottelujen ulkopuolelle voi olla kohtalokas virhe.
Haasteita tuo myös se, että erityisesti EU:n ja Naton itäiset ja pohjoiset jäsenmaat, Puola ja Suomi muiden mukana, varjelevat suhteita Washingtoniin. USA on joka tapauksessa vielä pitkään ainoa varteenotettava turva aggressiivista Venäjää vastaan.
Siksi eurooppalaisten on harkittava tarkasti, miten väkevästi historiallisen diilin tekijäksi pyrkivän Trumpin rauhansuunnitelmia halutaan jarruttaa.