Suomalaisten ääni hiipuu

Vallan ytimessä ollaan, mutta vallankäyttäjiä ei näy mailla eikä halmeilla. Miksi?

Siksi, että valta on vaihtumassa. EU-komission Berlaymont-päämajan ”kymppikerroksessa”, missä komissaarit kabinetteineen majailevat, pakataan tavaroita.

Puolalaisen maatalouskomissaarin Janusz Wojciechowskin kabinetin suomalainen jäsen Taru Haapaniemi on jo pakannut. Haastattelu päätetään tehdä komission kahvilassa kerrosta ylempänä.

Seuraan liittyy toinen EU-vallan ytimessä viime vuodet työskennellyt suomalainen, ranskalaisen teollisuuskomissaari Thierry Bretonin kabinettiin kuulunut Elina Laurinen.

Ennen haastattelua Haapaniemi esittelee vieraat väistyvälle esimiehelleen. Käy ilmi, että Wojciechowski on Suomi-tuntija, eikä se kuulemma ole suomalaisen alaisen ansiota.

”Hän tuntee meidän historiamme paljon paremmin kuin minä”, Haapaniemi hymähtää.

Taru Haapaniemi (oik.) oli EU:n puolalaisen maatalouskomissaarin Janusz Wojciechowskin (kesk.) kabinetin jäsen. Elina Laurinen puolestaan työskenteli pari vuotta ranskaalaisen teollisuuskomissaarin Thierry Bretonin kabinetissa. Kuva: Juha Roininen / EUP-IMAGES

Kahvilassa, Berlaymontin epävirallisessa vapaamuotoisessa ”verkostoitumiskeskuksessa”, on väkeä. Nyt ehkä enemmän kuin normaalisti. Osa kabinettien jäsenistä ja komission työntekijöistä ei vielä tiedä varmasti, mihin töihin siirtyy, kun saksalaisen Ursula von der Leyenin uusi komissio aloittaa työnsä.

Haapaniemi ja Laurinen kuuluvat tähän joukkoon.

Suomalaisen maatalouden kannalta Haapaniemen tuleva pesti on tärkeä. Maatalouskomissaarin kabinetissa hän on kuluvan vuoden alusta lähtien pystynyt tuomaan Suomi-tietoa ja -ymmärrystä komission päätöksentekoon. Se on ollut Suomelle poikkeuksellista herkkua.

”Maatalouskomissaarin kabinetissa ei koskaan aikaisemmin ole ollut suomalaista”, Haapaniemi muistuttaa.

”Myöskään Ranskan komissaarin kabinetissa ei koskaan aikaisemmin ole ollut suomalaista”, Laurinen lisää.

Taru Haapaniemi on tehnyt pitkän uran EU-komission maatalouspääosastolla. Hän sanoo, ettei voisi kuvitella itselleen mitään kiehtovampaa työtä. Kuva: Juha Roininen / EUP-IMAGES

Jos Haapaniemelle ei löydy paikkaa komissaarien kabineteista, hän siirtyy EU:n ”hallituksesta” eli komissiosta ”ministeriöön” eli maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastolle valmistelemaan ja toimeenpanemaan lainsäädäntöä.

Se tarkoittaa, että Suomen ote EU:n maatalouspoliittisesta päätöksenteosta hiipuu. Kun vielä tiedetään, että lähes tuhannen virkahenkilön maatalouspääosastolla on ilman Haapaniemeä käytännössä vain neljä suomalaista, tilanne on huolestuttava.

”Kyllä se on tässä mielessä dramaattinen. Sitä vähemmän on tietoa Suomesta, mitä vähemmän on suomalaisia”, Satakunnan Karviasta kotoisin oleva EU-konkari myöntää

Brysselin lainsäädäntökoneiston ”suomalaispula” ei koske vain maataloutta. Liian monilla komission pääosastoilla maantieteellinen edustavuus, eli se että henkilöstöstä 1,8 prosenttia olisi suomalaisia, ei toteudu.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen sekä talouden ja rahoituksen pääosastoilla suomalaisten osuus on vajaat 1,2 prosenttia. Koulutuksessa ja kulttuurissa jäädään alle prosenttiin.

Ilmastotoimien ja kauppapolitiikan pääosastoilla sekä komission korkeammissa johtotehtävissä Suomi on hyvin edustettuna. Yksiköiden apulaispäällikköinä tai sitä korkeammissa tehtävissä on 70 suomalaista.

Komissaarien kabineteissa oli kuluvan kauden aikana vakituisina virkamiehinä yhteensä 11 suomalaista. Oleellista on se, että suomalaisia pääsee myös muihin kuin Suomen oman komissaarin kabinettiin. Taru Haapaniemi ja Elina Laurinen olivat väistyvässä komissiossa juuri tällaisessa roolissa. Yhteensä suomalaisia oli muiden komissaarien kabineteissa viisi.

Huolestuttavinta Suomen kannalta on se, että EU-tehtäviin ja erityisesti komissioon on viime vuosina saatu liian vähän uutta nuorta suomalaisverta.

Iso osa tällä hetkellä johtavissa tehtävissä olevista suomalaisista tuli unionin koneistoon töihin heti sen jälkeen, kun Suomesta 1995 tuli EU:n jäsen. Kun he eläköityvät lähivuosina, vaje pahenee, koska nuoria ei ole nousemassa tilalle.

”Minä olen ollut viime aikoina aika monissa läksiäisissä”, vuodesta 1997 lähtien pääasiassa kauppapolitiikan ja kilpailupolitiikan pääosastoilla työskennellyt Elina Laurinen huomauttaa.

Tällä menolla Berlaymontin edustalla liehuvan Suomen lipun voi 2030-luvulle tultaessa vetää puolitankoon sen merkiksi, että meidän äänemme kuuluu EU:n päätöksenteossa yhä heikommin. Muiden Pohjoismaiden tilanne on osin jopa huonompi, mutta Italian ja Espanjan taas huomattavasti parempi.

Miksi näin? Mistä syystä nuoret suomalaiset eivät pyri EU-uralle?

”Sanotaan, että tehtävät täällä eivät enää kiinnosta. Se ei ole ainoa syy”, EU-rekrytointeja Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä koordinoiva Jenni Hakala korostaa.

”Kiinnostus menee ja into loppuu, koska hakuprosessit ovat luvattoman monimutkaisia ja hankalia. Instituutioiden työpaikoista ja hakukilpailuista tiedotetaan puutteellisesti. Sitten kun olet mukana kilpailussa, ne ovat kaikkea muuta kuin läpinäkyviä. Aina ei muisteta edes kertoa, läpäisitkö vai et”, hän listaa.

Entä sitten vetovoimatekijät?

Jenni Hakalan mielestä niitä riittää. EU-tehtävissä käteen jäävä tulo on pääsääntöisesti parempi kuin vastaavan tasoisilla virkahenkilöillä Suomessa. Myös muut edut ovat kilpailukykyisiä.

Taru Haapaniemi ja Elina Laurinen allekirjoittavat tämän. He hehkuttavat myös töiden kiinnostavuutta.

”Minä en voisi kuvitella mitään kiehtovampaa. Täällä pääsee tekemään työtä, joka vaikuttaa kaikkien eurooppalaisten elämään”, maatalouden pääosastolla pitkän uran tehnyt Haapaniemi vakuuttaa.

Elina Laurinen tuli heti Suomen EU-jäsenyyden alussa järjestetyn kilpailun kautta komissioon vakituiseksi virkahenkilöksi.

”Silloin tämä oli suuri mahdollisuus ja on minusta sitä edelleen”, hän tähdentää.

Moni keskivertosuomalainen on kuitenkin sitä mieltä, että EU-pesteissä työskentelevät eivät tee muuta kuin hankaloittavat tavallisen tallaajan elämää loputtomilla säädöksillään. Brysselin kuplan imago on kehno, ja se osaltaan voi karkottaa työnhakijoita.

Elina Laurinen todistaa kabinettityöstä pontevasti toista.

”Siellä ajetaan tietysti eurooppalaista etua. Mutta jos jotain on mennyt väärin, niin me kabinetissa pystyimme vielä korjaamaan ja vaikuttamaan. Olimme myös linkki ja vaikuttamiskanava suomalaisille”, hän lisää.

Kaksi vuotta EU:n teollisuuskomissaarin kabinetissa työskennelleen Elina Laurisen mukaan kabinettien suomalaisjäsenet ovat Suomelle tärkeitä linkkejä ja vaikutuskanavia. Kuva: Juha Roininen / EUP-IMAGES

Maa- ja metsätalouden harjoittajat tuntuvat olevan erityisen epäileväisiä.

”Kyllä ne pykälät ovat kaukana arjesta ja meidän olosuhteistamme”, ulvilalainen luomukarjatilallinen Juha Tenho moittii.

Hän ottaa esimerkiksi kiistellyn metsäkatoasetuksen. Sen alkuperäisessä versiossa lähdettiin siitä, ettei karjatilallinen saisi Suomessa kaataa muutamaa puuta uuden navetan tieltä.

Leppävirtalainen marjatilallinen ja metsänomistaja Noora Räsänen mainitsee esimerkkinä ennallistamisasetuksen, jonka käytännön jalkauttaminen on ollut hankalaa.

”Brysselistä käydään täällä kyllä tutustumassa, mutta Suomen olosuhteet taitavat unohtua heti, kun palataan töihin sinne kammioihin”, Räsänen epäilee.

Taru Haapaniemi vakuuttaa, että komissiosta käsin pystytään vaikuttamaan ja myös vaikutetaan.

”Maatalouspääosaston ja komissaarin kabinetin tehtävä on huolehtia viljelijöiden kannalta keskeisistä asioista ja selkeyttää säädöksiä.”

Työtä EU-koneistossa tehdään paljon. Päivät ovat pitkiä. Uralla eteneminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja aktiivista verkostoitumista. Työ Brysselin virkahenkilönä on väistämättä keskeinen osa vapaa-aikaa. EU-pääkaupungin kuplassa sosiaaliset kontaktit tulevat usein työn kautta.

Koska valta tätä juttua tehtäessä oli vaihtumassa ja elettiin ”välitilassa”, monilla oli tavallista enemmän syytä istua kahvilassa pohtimassa uusien kabinettien koostumusta ja tulevia prioriteetteja.

Elina Laurinen (vas.) ja Taru Haapaniemi ovat molemmat viljelijäperheistä ja pystyvät siksi tuomaan Brysselin lainsäädäntökoneistoon osaamista ja ymmärrystä suomalaisesta maataloudesta ja maaseudusta. Kuva: Juha Roininen / EUP-IMAGES

Uudet komissaarit aloittavat työnsä 1. joulukuuta. Sen jälkeen selviää, missä tehtävissä Taru Haapaniemi ja Elina Laurinen pitävät huolta siitä, että Suomen ääni kuuluu myös jatkossa.

Se tiedetään, että Suomen Henna Virkkusella (kok.) on poikkeuksellisen painava salkku. Komission varapuheenjohtajana hänellä ja hänen esikunnallaan, jos tahtoa ja taitoa riittää, on erinomainen sauma jopa vahvistaa Suomen otetta EU-vallan kahvasta.