Hallituksen kannattaa lopettaa metsäkiukuttelu ja yrittää vääntää Suomelle maatalous- ja metsäkomissaarin salkku − yksi ylivertainen osaaja löytyisi Orpon kabinetista

”Mikä käsitys teillä on uuden EU-komission työohjelmasta?” Tätä kysymystä on viime syksystä lähtien toisteltu kyllästymiseen asti Brysselin EU-kortteleiden lounaspaikoissa, kaljakippoloissa ja lukemattomissa neuvotteluhuoneissa.

EU:lle valitaan uusi parlamentti kesäkuun alussa. Syksyllä vaihtuu myös EU-lakeja valmisteleva ja niiden toimeenpanoa valvova komissio. Sen työohjelmaa vuosille 2024-2029, on valmisteltu jo pitkään.

Komission puheenjohtaja pysynee samana. Saksalaiselle Ursula von der Leyenille ei vielä ole ilmaantunut varteenotettavia haastajia. Mutta suurin osa komissaareista vaihtuu ja eri salkkujen sisältöön tulee muutoksia. Työn-, vallan- ja vastuunjako menee siis uusiksi.

Kuluvalla vaalikaudella EU:n metsälainsäädäntö on ollut metsänomistajille pääsääntöisesti katkeraa kalkkia. Lakeja on säädetty vahvalla ilmasto- ja ympäristökulmalla.

Yksikään täysijärkinen metsänomistaja ei vastusta sitä, että ilmaston lämpeneminen saadaan hallintaan ja luonnon monimuotoisuus paranee. Sappi on kiehunut, koska lakien kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä kansalliseen toimeenpanoon liittyviä ongelmia on aliarvioitu.

Jäsenmaiden edunvalvojat ja poliittiset päättäjät ovat toistaneet yhtä ratkaisevaa virhettä yrittäessään ohjata Brysselin lainsäädäntökoneistoa oikealle polulle. Komissiolle ja EU-parlamentaarikoille on käyty tolkuttamassa, että perussopimusten mukaan valta metsistä kuuluu jäsenmaille eikä osaa jäsenmaita sitovista direktiiveistä ja asetuksista olisi siksi pitänyt säätää lainkaan.

Todellisuudessa pääosa metsälaeista, joista on kiukuteltu, koskee ympäristöä ja ilmastoa. Niihin unionin valta ulottuu. Eli vaikuttamisessa on käytännössä tuhlattu panoksia väärään asiaan. On jankutettu, että komissio ylittää valtuutensa, kun sen sijaan olisi pitänyt keskittyä tarjoamaan aineksia, joilla huonot lait muutetaan paremmiksi.

Suomi ja Ruotsi ovat molemmat sortuneet tähän samaan virheeseen, mutta virheistä on myös otettu opiksi. Nyt yritetään vaikuttaa siihen, että EU:n metsäpolitiikka olisi jatkossa tasapainoisempaa. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on esimerkiksi yhdessä ruotsalaiskollega Ulf Kristerssonin kanssa käännyttänyt komission nykyistä ja todennäköistä uutta puheenjohtajaa von der Leyenia metsäpohjaisen biotalouden puolestapuhujaksi.

Suomen pääministeri Petteri Orpo (kok.) on ruotsalaisen kollegansa Ulf Kristerssonin kanssa pyrkinyt vaikuttamaan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyeniin, jotta uusi komissio ottaisi päätöksenteossaan paremmin huomioon pohjoismaisen metsätalouden. Kuva: Timo Filpus

Vielä ei tiedetä, miten konkreettisesti tämä vaikuttaa komission työohjelmaan. MT:n lähteet EU:n komissiossa ja jäsenmaiden Brysselin edustustoissa uskovat joka tapauksessa, että ainakin metsävastuita ollaan komissiossa jakamassa uudestaan.

MT:n tietojen mukaan tulevassa komissiossa voisi olla yksi metsäasioista vastaava varapuheenjohtaja, joka koordinoi päätöksentekoa. Metsät eivät siis enää olisi yksi lokero vihreän siirtymän ohjelmasta eli ilmasto- ja ympäristökysymyksistä vastaavan varapuheenjohtajan salkussa. Luontevin metsäasioiden koordinoija ja vastuunkantaja olisi maatalouskomissaari.

Eniten Brysselin kabinettien ja kapakoiden spekulaatiomylläreitä kiinnostaa lopulta se, mikä maa kaappaa minkäkin salkun ja kuka tunnettu eurohahmo kiilaa komission avainpaikoille. Suomen kannettavaksi ovat jo muutkin kuin suomalaiset itse ehtineet sovitella sekä maa- ja metsätalouskomissaarin että mahdollisen uuden puolustuskomissaarin salkkua.

Kokoomusvetoinen hallitus lähettää Brysseliin kokoomuslaisen komissaarin. Mieluiten sellaisen, joka on ehdolla EU-vaaleissa ja tulee valituksi. Pääministeripuolueen maa- ja metsätalousosaajat ovat kuitenkin vähissä.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen siirtyvä europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) on yksi potentiaalinen kandidaatti − ehkä eniten omasta mielestään. Henna Virkkunen (kok.) on ehdolla EU-vaaleissa, mutta maatalousosaaminen ei välttämättä riitä.

Kokoomuksen ylivertainen maa-, metsätalous- ja EU-osaaja on valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Risto Artjoki. Pääministeri Orpo teki jo kiistellyn valinnan istuttaessaan Jori Arvosen, EU-asioista vastaavan valtiosihteerinsä Brysselin EU-edustuston päälliköksi. Artjoen nostaminen komissaariksi olisi vastaava veto ja aiheuttaisi vähintään yhtä paljon kammiovärinää.