”Teen tätä työtä suurella sydämellä. Olen jo pikkutyttönä sanonut, että minusta tulee äiti ja hoitaja. Ja kumpikin on tullut”, kertoo Ulla Ansalahti. Kuva: Rami Marjamäki
Ulla on työskennellyt hoitoalalla 50 vuotta: ”Ei voi tulla vastaan tilanteita, joista en selviäisi”
”Jatkan niin kauan, kunnes tulee se aamu, että ajattelen, että nyt minä en jaksa. Sitä ei ole vielä tullut”, kertoo Ulla Ansalahti.Tilaajalle
Ulla Ansalahti, 70, työskenteli omahoitajana Iris Holmströmille, 91, eläkkeelle siirtymiseensä asti Valkeakosken kotihoidossa. Kuva: Rami MarjamäkiMoni toivoo ja odottaa eläkkeelle pääsyä.
”Minulle se oli ihan kauhistus”, sanoo valkeakoskelainen Ulla Ansalahti, 70.
Hän jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten – ja jatkoi töissä heti seuraavana päivänä.
Ansalahti tekee Temporen kautta keikkatyötä hoitajana Valkeakosken kotihoidossa, jossa hän työskenteli ennen eläkkeelle jäämistä.
”En halunnut jäädä virasta eläkkeelle, mutta oli pakko. Olen nyt tehnyt töitä aika paljon, kun tarvetta on. Ja myös sen takia, että tykkään tästä työstä ihan hirveästi.”
”Asiakkaamme ovat minulle hirveän tärkeitä. He ovat ihanan sydämellisiä. Tiedän, että minulla on annettavaa tähän työhön. Täällä sattuu ja tapahtuu, yksikään päivä ei ole samanlainen.”
”Täällä sattuu ja tapahtuu, yksikään päivä ei ole samanlainen.”
Ansalahti on työskennellyt hoitoalalla noin 50 vuotta, joista viimeiset 15 kotihoidossa. Sitä ennen hän työskenteli pitkään työterveyshuollossa sekä muun muassa synnytysvuodeosastolla, ambulanssissa ja vanhainkodeissa.
Kokemus tuo Ansalahden mukaan työhön vankan varmuuden.
”Ei voi tulla vastaan tilanteita, joista en selviäisi. Kun on varmuutta, tätä jaksaa. Ei tarvitse koskaan töihin tullessa pelätä, mitä tulee.”
Uusiin työpaikkoihin Ansalahti ei enää lähtisi tutustumaan.
”Kaikki asiakkaat ovat tuttuja, työkaverit ovat tuttuja. Se sopii minulle ja kuvioihini.”
Keikkatyöläinen päättää itse lomistaan ja vapaapäivistään.
Ansalahti teki alkuvuoden kuusipäiväistä työviikkoa. Syksyllä hän on tehnyt 4–5 päivän työviikkoa.
”Jatkan niin kauan, kunnes tulee se aamu, että ajattelen, että nyt minä en jaksa. Sitä ei ole vielä tullut. Se voi tulla huomenna tai kymmenen vuoden päästä, en tiedä yhtään. Lähden edelleen ihan joka aamu töihin innolla.”
”Työhön pitää olla polte ja työ pitää ottaa tosissaan.”
Miten innostus työhön säilyy?
”Työhön pitää olla polte ja työ pitää ottaa tosissaan”, sanoo Ansalahti.
”Olen aina sanonut opiskelijoille, että jos vähänkään tuntuu siltä, että tämä ei ole minun juttuni, mieti, mikä oma juttusi on. Sellaista työtä jaksaa tehdä.”
Iris Holmströmistä tuntuu, kuin hän olisi tuntenut Ulla Ansalahden aina. ”Sielujen sympatiaa”, hän kuvailee. Kuva: Rami MarjamäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
