

Graniittipuolueen puheenjohtaja Katariina Souri on kertaalleen aiemminkin piipahtanut puoluepolitiikassa, vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2019.
”Se kuvio päättyi siihen, että minut ensin leimattiin tiedevastaiseksi ja lopulta jätettiin puolueessa yksin. Kaikki lähti siitä, että kritisoin yhteiskunnan medikalisoitumista”, Souri kertoo.
Omasta mielestään hän ei ole tiedevastainen.
”En tietenkään vastusta lääkehoitoja kaikissa tilanteissa. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että lääkefirmojen lobbaus on liiallista ja monta vaivaa voisi hoitaa lääkkeettömästi ‒ tai ennaltaehkäistä kokonaan terveillä elintavoilla.”
Sourilla ei ole vihreistä muutenkaan paljon hyvää sanottavaa.
”En ihmettele puolueen kannatuslamaa. Olen sinänsä samaa mieltä heidän perusajatuksestaan, että ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta toteuttamistavasta olen oikeastaan täysin eri mieltä.”
”Vihreäthän on äärimmäisen kaupunkikeskeinen puolue. Ihmisiä pitäisi vaan maksimaalisesti pakata asumaan Helsinkiin, ja se sitten ilmeisesti olisi jotenkin hyvä asia ympäristölle ja ilmastolle”, Souri päivittelee.
”Vihreäthän on äärimmäisen kaupunkikeskeinen puolue.”
Perustamansa Graniittipuolueen Souri asemoi poliittiseen keskikenttään.
”Voisin ajatella yhteistyötä ainakin keskustan kanssa aluepolitiikassa ja toisaalta jaan kokoomuksen kanssa perusajatuksen siitä, että yrittäjyys on tärkeää. Vasemmiston kanssa olen samaa mieltä, että heikommista täytyy huolehtia.”
”Mutta toisaalta on käynyt täysin selväksi, ettei tärkeimpiä tavoitteitamme pysty ajamaan vanhojen puolueiden kautta”, Souri toteaa.
Eduskuntapuolueista hän kritisoi voimakkaimmin kristillisdemokraatteja.
”Asenne, jossa kristinusko nostetaan auktoriteetiksi kaiken muun yläpuolelle, on minulle ongelma. Minulla ei ole mitään kristittyjä vastaan, mutta luterilainen kirkko olisi kyllä jonkinlaisen kädenojennuksen velkaa Suomen alkuperäisasukkaille, joilta muinaisusko väkisin tukahdutettiin”, Souri moittii.
”Vaarallisinta kansakunnan olemassaololle on viha ja häpeä omaa kansaa ja kulttuuria kohtaan.”
Hän suhtautuu kriittisesti myös woke-vasemmistoon sekä rasismilla flirttailevaan oikeistopopulismiin.
”Kaikki tällainen ikävä ja repivä tapa tehdä politiikkaa on itselleni vierasta. Olen vahvasti sitä mieltä, että niin woketus kuin avoin rasismi politiikassa ovat romahtavan yhteiskunnan merkkejä. Mutta vaarallisinta kansakunnan olemassaololle on viha ja häpeä omaa kansaa ja kulttuuria kohtaan. Vielä ei ole liian myöhäistä kääntää suuntaa.”