Tutkimus: Riisiä viljellään yhdessä, vehnää yksin – tuotantokasvi voi vaikuttaa jopa kulttuurieroihin
Tutkimus osoittaa, että riisinviljelijät ovat yhteisöllisempiä kuin vehnänviljelijät. Riisinviljely vaatii yhteistyötä ja sitoo siten ihmisiä yhteen.
Vehnänviljely edellyttää vähemmän yhteistyötä kuin riisinviljely, mikä tekee vehnänviljelijöistä yksilöllisempiä. Kuva: Kari SalonenLänsimaissa vehnän ja rukiin viljelyyn keskittyneet tuottajat ovat yksilöllisempiä, kuin idän yhteisöllisissä riisinviljelykulttuureissa, osoittavat Chicagon yliopiston Thomas Talhelm ja Honkongin tiede- ja teknologiayliopiston Xiawei Dong.
Sama erottelu on nähtävissä myös Kiinan sisällä etelän riisinviljelyalueiden ja pohjoisten vehnämaiden välillä.
Riisinviljely monimutkaisine kastelujärjestelmineen vaatii yhteistyötä. Vehnän viljely ei sen sijaan samalla tavalla sido viljelijöitä yhteen.
Kiinan sisällissodan jälkeen kommunistihallitus loi uusia maatiloja ja lähetti niille ihmisiä töihin. Osa tiloista keskittyi riisinviljelyyn, toiset vehnänviljelyyn. Talhelm ja Dong mittasivat näiden tilojen viljelijöiden kollektiivisuutta ja yksilöllisyyttä.
Yksi testeistä oli pallukkatesti, jossa viljelijöitä pyydettiin piirtämään itsensä ja tuttavapiirinsä palloina. Riisinviljelijöiden minäpallukka oli pienempi suhteessa sukulaisiin verrattuna vehnänviljelijöiden piirtämiin minäpallukoihin.
Erot viljlelijöiden välillä eivät olleet yhtä suuria, kuin erot etelä- ja pohjoiskiinalaisten välillä. Tutkimuksessa käytetyillä maatiloilla on kuitenkin eletty vasta 70 vuotta, joten psykologiseen eriytymiseen käytetty aika on ollut lyhyt.
Tutkimus on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä.
Tutkimuksesta kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
