Japanilainen tuottajatori Hiroshimassa on kuin mikä tahansa supermarket laajoine valikoimineen. Kuva: Eija Mansikkamäki
Riisi on Japanissa kuuma peruna – viljelijät pitävät kiinni kesannosta, vaikka ruoasta 70 prosenttia tuodaan
Riisin syönti väheni elintason noustua. Tuore laki turvaa maan huoltovarmuutta ja houkuttelee jatkajia.Tilaajalle
Nainen istuttaa riisiä Japanissa. Riisipeltojen vedessä kasvatetaan usein myös kalaa kuten karppeja. Kuva: Chad Ehlers18.4.202412:30
Avatako vaiko eikö? Kas siinäpä kysymys Japanin maataloudelle.
Japani tuo ulkomailta lähes 70 prosenttia syömästään ruoasta eli kaloreista, kun vuonna 1965 osuus oli vain 25 prosenttia.
Aiemmin ruokapula ei ole saarivaltiota huolettanut, sillä rahaa on ollut tuoda ja ostaa. Nyt huolta herättävät maailmanpolitiikan vaikutukset ruoan saantiin ja merikuljetuksiin sekä Kiinan kasvavat lihan- ja viljanostot.
Japani varautuukin ruokapulaan uudella lailla. Uhkan suuruudesta riippuen hallitus voi pyytää tai määrätä teollisuutta ja kauppaa, rajoittaa ihmisten ostoja ja sanella, mitä viljellään.
Uudella lailla koetetaan houkutella myös jatkajia, sillä ikä painaa viljelijöitä. Ennen maat perittiin, mutta nyt alalle tullaan maatalousyliopistosta tai pystymetsästä.
Tulijoille on tarjolla palkallista perehdyttämistä, alkuinvestoinnit puoleen hintaan ja tukea riisistä vihanneksiin siirtyville. Myös suomalaisen ProAgrian neuvontatyö ja Tanskan tehokas kasvihuonetuotanto kiinnostavat kovasti.
”Siihen aikaan edustin protektionismia, mutta en enää.” Kazuhito Yamashita
Kun parikymmentä vuotta sitten neuvoteltiin kaupan vapauttamisesta, vastakkain olivat Suomen, Japanin ja muiden perheviljelmiin perustuvien maiden sekä suurten tehotuottajien Cairns-ryhmä. Japania edusti maa- ja metsätalousministeriön virkamies Kazuhito Yamashita, joka laati sittemmin maalleen myös EU-mallin mukaiset epäsuotuisten alueiden tuet.
Entinen maa- ja metsätalousministeriön virkamies Kazuhito Yamashita on nykyään enemmän tuotannon vapauttamisen kuin rajoittamisen kannalla. Kuva: Eija MansikkamäkiMiehen mieli on muuttunut.
”Siihen aikaan edustin protektionismia, mutta en enää. Ajattelen tuotannosta, ministeriöstä ja etujärjestöstä aika lailla toisin kuin ennen.”
Yamashita ei usko että soijapavulle ja riisille voisi käydä kuten tonnikalalle: Kiinan ostojen myötä hinta on noussut ja saatavuus heikentynyt.
”Ajatus on täysin väärä. Vehnän, maissin ja soijapapujen osuus Japanin kokonaistuonnista on vain reilun prosentin”, Yamashita sanoo verraten niitä öljyn ja raudan tuontiin.
”Olemme tuonnista riippuvaisia, ja meillä on siihen varaa. Tilanne on vakavampi, jos rahaa on, mutta ei ostettavaa. Niin voi käydä, jos merikuljetukset eivät toimisi esimerkiksi Taiwanin ja Kiinan kriisin vuoksi. Kuolemme nälkään!”
Yksi kuuma peruna on riisi. Riisi, kala ja merenelävät ja kasvikset ovat olleet ruokavalion perusta, mutta 50 vuodessa elintason noustua riisin syönti on vähentynyt ja lihan lisääntynyt. Eläintuotteita, rehua ja viljaa tuodaan muualta.
Koska riisin viljely ei kuitenkaan supistunut, viljelmistä 40 prosenttia on ollut vuodesta 1970 pakollisen kesannoinnin piirissä. Se maksaa, Yamashitan mukaan pari miljardia euroa.
Luotijunamatkalla Tokiosta länteen voi nähdä Fuji-vuoren, muuta vuoristoa ja paljon pieninä palstoina olevia viljelmiä. Kuva: Eija MansikkamäkiTilat ovat pieniä, tehottomia ja sivutoimisia. Vaikka riisitiloja on kaikista yli puolet, ne tuottavat maatalouden arvosta alle 20 prosenttia, Yamashita sanoo.
Japani on Suomen kokoinen, mutta maasta vain viidennes kelpaa viljelyyn. Miljoonasta viljelijästä vain pieni osa on päätoimisia.
Yamashita luopuisi pakkokesannosta. Jos riisiä viljeltäisiin enemmän, sen hinta puolittuisi ja laskisi alle maailmanmarkkinahinnan ja sitä alettaisiin viedä. Tilakoko kasvaisi ja tuottoisampien lajikkeiden jalostus ja käyttö laajenisi.
”Voisimme viedä riisiä saman määrän, jonka maailman suurin riisinviejä Intia vie maailmalle.”
Japanin tuottaa ja syö nyt seitsemän miljoonaa tonnia riisiä.
”Viljelypotentiaalimme olisi 17 miljoonaa tonnia eli voisimme viedä ainakin 10. Se on valtava määrä, sama, jonka maailman suurin riisinviejä Intia vie maailmalle! Ja tulisi ruokakriisi, söisimme riisin itse.”
Intia rajoittaa jo riisin vientiä, jotta kotimaan hinta pysyy aisoissa. Vienti alkaa, jos vehnän ja riisin hinta maailmalla nousevat.
Riisin hinta maailmalla vaihtelee vehnää enemmän, koska vientiä on vähemmän ja satovaihtelu suurempaa.
Yamashita veisi Japanin laaturiisiä lähimaihin, kun taas Thaimaa ja Intia voisivat viedä heikompilaatuista Afrikkaan, missä vasta opetellaan riisin syöntiä.
Japani tuo soijansa Yhdysvalloista ja Brasiliasta ja liki kaiken vehnän Australiasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta.
Viljelijät tuovat tuottajakauppoihin tuotteensa ja hinnoittelevat ne itse, kertoo tuottajien edusmies Kariya Shingo. ”Hinta on parempi kuin tavallisessa marketissa ja ostaja näkee tuottajan nimen." Kuva: Eija MansikkamäkiYamashitan mielestä riisin tiellä on ”melkoinen monopoli”, tuottajien ja osuuskuntien etujärjestö Japan Agricultural Cooperatives (JA). Moni viljelijä ostaa sen kautta tarvikkeensa ja myy tuotteensa teollisuudelle ja kauppoihin.
JA:n markkinointijohtaja Kariya Shingo ymmärtää Yamashitan järkeilyn, mutta ei pidä sitä realistisena.
”Meillä on vuoristoa ja vain vähän viljelymaata verrattuna Amerikkaan ja muihin mantereisiin”, sanoo Shingo.
”Myös riisikesanto on epäedullisilla alueilla, joilla viljely tulisi kalliiksi eikä mikään kasvaisi kunnolla. On se mahdollista, mutta tehotonta.”
Tuottajamarketin ulkopuolella pyörii video, joka esittelee eri tuotantosuuntien viljelijöitä. Kuva: Eija MansikkamäkiJA kampanjoi ponnekkaasti kotimaisen tuotannon puolesta tilavierailujen ja julkkisten avulla. Moni suosiikin kotimaista huoltovarmuuden vuoksi, ja koululounaat valmistetaan lähiraaka-aineista.
- Osaston luetuimmat
