Maahan jääneet omenat voivat aiheuttaa monia ongelmia ‒ näin voit päästä niistä eroon

Luumusato on nyt parhaimmillaan ja syysomenien satokausi alkamassa. Näinä päivinä omenien kypsymistä kannattaa seurailla lähes päivittäin: onko kuori jo värittynyt, ovatko siemenet muuttuneet ruskeiksi, onko malto mehukasta?

Poiminta on syytä aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin omenat tippuvat itsestään. Maahan iskeytyviin hedelmiin tulee kolhuja, joista hedelmä alkaa nopeasti pilaantua.

Terveellisimpiä omenat ovat, kun ne nautitaan tuoreena. Omaa ruokalaskua voi pienentää hyödyntämällä satoa kaikin mahdollisin tavoin ‒ herkullisina paistoksina ja piirakoina sekä mehuina ja hilloina talven varalle.

Jos sadon suuruus yllättää, kannattaa sitä jakaa naapureille ja ystäville tai tarjota tarvitseville Facebookin paikallisryhmässä. Vanha hyvä keino isojen omenamäärien käsittelyyn on ottaa yhteyttä paikalliseen mehuasemaan, jossa puhtaat omenat puristetaan edullisesti mehuksi.

Puiden alla pilaantuvat omenat houkuttelevat haittaeläimiä ja lisäävät kasvitauteja. Etenkin taajama-alueilla maassa lojuville omenille on ottajia. Jos asuinalueella on rottaongelma jo entuudestaan, saattavat rotat ja muut jyrsijät siirtyä lymypaikoistaan pihoille ja puutarhoihin helpon aterian toivossa.

Vastuu rottien torjunnasta on kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Alueelle asettuneen rottayhdyskunnan torjuminen on kuitenkin työlästä, ja ääritapauksessa puut voi jopa joutua kaatamaan ongelman ratkaisemiseksi.

Ongelmaa ei välttämättä synny, jos maahan pudonneet omenat ja muu jyrsijöille kelpaava ravinto kerätään säännöllisesti pois.

Mädäntyvät omenat houkuttelevat myös tappajaetanoita, jotka voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja omena-aterian perässä.

Alkusyksyllä ampiaiset ovat persoja makealle sokeria etsiessään. Pilaantuvia omenoita kerätessä voikin törmätä omenassa aterioivaan ampiaiseen.

Maassa mätänevät omenat tarjoavat kasvupaikan myös muumiotaudille. Sen sieni-itiöt talvehtivat tautisissa omenissa, mistä ne seuraavana vuonna levittäytyvät ympäristöönsä. Parhaiten tautia voi ehkäistä keräämällä muumiotautiset hedelmät ja hävittämällä ne.

Muumiotautiset omenat on käsiteltävä riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta taudin itiöt tuhoutuvat. Eristämätön puutarhajätteiden kompostori ei tähän riitä, vaan omenat tulee kompostoida lämpöeristetyssä kompostorissa tai toimittaa jäteasemille.

Saastuneet omenat haudataan kompostin joukkoon. Omenoiden päälle laitetaan kuiviketta ja kompostimultaa, jotta itiöt eivät pääse leviämään ilmateitse ympäristöön. Kun kompostimulta on kypsää, tauti-itiöitä ei mullassa enää ole.

Perinteinen omenamato eli omenakääriäinen talvehtii toukkana maassa tai puunkuoren välissä. Matoisten omenoiden kerääminen puun alta vähentää tuhoja seuraavana vuonna.

Syömäkelvottomat hedelmät voi kompostoida omalla tontilla suljetussa kompostiastiassa, johon jyrsijät ja linnut eivät pääse. Pilaantuneet omenat voi myös viedä kunnan tai kaupungin jäteasemille, missä ne otetaan vastaan haravointijätteenä.

Toisinaan omenat päätyvät puutarhajätteen mukana kaksinkertaiseen hyötykäyttöön. Esimerkiksi Kymenlaakson jätteen verkkosivujen mukaan jäteasemilla vastaanotetut omenat ja muu haravointijäte kuljetetaan jätekeskukseen, jossa ne käsitellään kuivamädätyslaitoksessa. Syntyvästä biokaasusta tuotetaan energiaa jätekeskuksen tarpeisiin ja jäljelle jäävä ravinteikas massa jalostetaan multatuotteiksi pihoille ja viheralueille.

Risujen, omenoiden ja muun puutarhajätteen kuljettaminen yleisille alueille metsiin ja joutomaille on roskaamista, joka on kielletty kuntien tai alueellisten jätelautakuntien jätehuoltomääräyksissä. Esimerkiksi puistometsäluonnossa puutarhajäte rehevöittää metsän kasvillisuuspohjaa ja voi aiheuttaa vieraslajien leviämisen pihoilta luontoon.