”Vaikea kysymys”, vastaa väitöskirjatutkija Tiina Seppälä kysymykseen, onko totta vai tarua, että hevosten vatsa- ja suolisto-ongelmat ja yliherkkyydet ovat lisääntyneet.
Hevosen paksusuolen terveyden edistämisestä ruokinnalla väitöstyötään tekevä Seppälä myöntää varovasti, että hevosten vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat yleistyneet, mutta toisaalta vaivojen tunnistaminen ja diagnosointi ovat myös merkittävästi kehittyneet viime vuosina.
”Tieto suoliston mikrobistosta lisääntyy koko ajan ja ongelmien toteaminen samoin”, hän sanoo.
Seppälä korostaa, että hevonen ei elä tyhjiössä. Siksi vatsaongelmia ei välttämättä saa ratkaistua pelkästään ruokintaa säätämällä. Vaikka hevosen ruokinta olisi täydellisessä balanssissa, ei sen koko ympäristöä ole mahdollista hallita. Hevonen tutkii suullaan kaikkea ympäristössään ja pyrkii pureskelemaan niin paljon kuin mahdollista.
”Olisi kiva ajatus, että ruokinnalla voitaisiin ratkaista kaikki ongelmat. Syyt vatsa- ja suolisto-oireisiin voivat kuitenkin olla moninaisemmat kuin ymmärretäänkään. Toivoisin, että tunnistettaisiin se, että kaikissa suolistoperäisissä ongelmissa on osana hevosen luontaisten käyttäytymistarpeiden toteutuminen.”
Seppälä korostaa, että ihmisen pitää miettiä, täyttyvätkö hevosen arjessa sen lajityypilliset tarpeet pureskeluun, laumakäyttäytymiseen ja liikkumiseen.
Tutkimusta ja tietoa hevosen suoliston ja aivojen yhteydestä saadaan koko ajan lisää, mutta hänen mukaansa kokonaisuutta ei vielä täydellisesti ymmärretä. Silti yksi asia on tärkeä sisäistää.
”Hevosen suoliston mikrobisto reagoi kaikkeen, myös eläimen kokemaan stressiin.”
Seppälä on suorittanut Ruotsin maatalousyliopiston SLU:n hevostieteen Equitation science -opintoja ja toteaa niiden lisänneen ymmärrystään hevosesta eläimenä.
”Hevonen, kuten ihminenkin, on psykofyysinen kokonaisuus, mutta tutkimusten mukaan hevoset ovat paljon ihmistä herkempiä aistimaan tunteita. Tieto siitä, miten hevonen kokee ihmisen tunteet, lisääntyy.”
Hevosen ja sitä käsittelevien ihmisten välinen suhde vaikuttaa vääjäämättä hevosen hyvinvointiin. Juuri lukemastaan tutkimuksesta Seppälä kertoo selvinneen, että ihmisen aggressiivisuus tai muut suuret tunteet nostivat välittömästi hevosen sykettä.
Hevoselle sopivan ruokinnan merkitys on luonnollisesti peruspilari sille, että eläin voisi hyvin.
”Hevonen kannattaa ruokkia mahdollisimman yksinkertaisesti. Se on hyvä lähtökohta.”
Tiina Seppälä toteaa, että ihannetapauksessa kullakin hevosella olisi mahdollisuus saada juuri sen tarpeisiin vastaavaa hyvää heinää.
”Jollekin yksilölle parasta heinää on sellainen, jota se saa syödä mahdollisimman paljon ja toteuttaa luontaista pureskelutarvettaan ilman lihomista. Ylipaino ja rasvakudos aiheuttavat paljon ongelmia hevosen elimistössä.”
Kasvavat, tiineet ja raskaassa treenissä olevat hevoset tarvitsevat valkuaispitoisempaa, hyvin sulavaa heinää. Seppälä huomauttaa, että mikään heinä sinällään ei yksin riitä, vaan sen lisäksi on aina annettava kivennäistäydennys, mielellään heinäanalyysin perusteella. Heinää ja kivennäistä täydennetään yksilöllisen tarpeen mukaan tarvittaessa väkirehuilla.
Seppälän mukaan hevosen luontainen syömisrytmi on usein ja vähän kerrallaan. Hyvin sulavan heinän oheen annettu hyvälaatuinen olki tarjoaa mikrobien käyttöön kovempaa kuitua.
”Eivät mikrobitkaan halua päästä liian helpolla. Oljen käyttöä pelättiin jossain vaiheessa, mutta on hyvä juttu lisätä sitä täyttämään hevosen pureskelutarvetta ja edistämään suolistomikrobien toimintaa silloin kun heinä lihavuuskunnon kannalta on ’liian hyvää’.”
”Ruotsissa ja Tanskassa hevosten rehuallergiakeskustelu ei ole näin yleistä.”
Hevosen ruoka-aineyliherkkyyksistä on keskusteltu paljon viime vuosina. Tähän Seppälä toteaa, että hän ei ole aiheen syvällinen asiantuntija, mutta tutkimusnäyttöä allergiatestien luotettavuudesta ei edelleenkään ole. Vasta-ainetestien tulokset saattavat lopulta kertoa vain siitä, että hevonen on saanut kyseistä ruoka-ainetta, ei sitä, että se olisi sille yliherkkä.
”Ruotsissa ja Tanskassa hevosten rehuallergiakeskustelu ei ole näin yleistä”, toteaa osa-aikaisesti ruotsalaisen Lantmännen Krafftin ruokintaneuvojana työskentelevä Seppälä.
Hän pohtii, johtuisiko hevosten allergioista puhuminen Suomessa siitä, että esimerkiksi keliakia ja laktoosi-intoleranssi ovat maassamme yleisiä ja olemme kansana vihkiytyneet allergia-asiaan.
”Ehkä allergiaa nähdään sen vuoksi helpommin eläimillämmekin”, hän aprikoi.
