

Raviurheilu on tuonut Juha Jokiselle leivän pöytään vuodesta 1999 lähtien. Jo aiemmin se oli merkittävä sivutulonlähde silloisen opettajan työn ohella. Nykyisin päätyö on selostaa raveja säännöllisesti Jyväskylän, Mikkelin ja Kuopion radoilla sekä satunnaisesti pienemmillä radoilla. Lisäksi hän työskentelee varikkotoimittajana, juontaa Maaseudun Tulevaisuuden MT Hevoset -ohjelman jaksoja ja tekee ravivihjeitä. Repertuaarin täydentävät hevoskasvatus, ravureiden valmentaminen ja niiden kilpailuttaminen.
Ravikesän kohokohtaa Killerillä voi luonnehtia Jokisen kotikilpailuksi, sillä hän asuu 15 minuutin automatkan päässä radalta Kuohulla. Lapsuutensa Vaajakoskella viettänyt Jokinen sai kipinän raviurheiluun 1970−1980-lukujen taitteessa, kun pääsi Killerille raveihin. Välillä matka taittui Vaajakoskelta kävellenkin, jos muuta kyytiä ei järjestynyt.
”Olisiko ollut ensimmäisen kerran 1986, kun Marko ’Mapi’ Lähteenmäki selosti raveja Killerillä.”
”Velipoika kuunteli katsomossa yleisön palautetta, ja jätti armeliaasti osan kertomattakin.”
”Kun sitten muutin opiskelujen perässä Joensuuhun, ja siellä oli raveissa kuuluttaja äänessä kaksi kertaa lähdön aikana, niin tuntui, että ei hyvänen aika. 1988 viimeisissä raveissa menin raviradan toimitusjohtaja Matti Riekin puheille ja kysyin, että tarvitsetteko selostajaa. Matti vastasi, että voit aloittaa seuraavissa raveissa.”
Jokinen valmistautui koitokseen huolella, mutta karu totuus iski vastaan heti ensimmäisellä kerralla helmikuussa 1989.
”Asemapaikka oli Joensuun tuomaritornin katolla. Pakkasta oli 17 astetta ja järvenselältä tuuli navakasti. Silmälasit menivät huuruun, ja kädet eivät riittäneet, kun yritti pidellä yhtä aikaa mikrofonia, kelloa, käsiohjelmaa ja kiikareita. Kolmet neljät ravit siinä meni harjoitellessa, ennen kuin alkoi tuntua, että tämä voi joskus vielä onnistua. Velipoika kuunteli katsomossa yleisön palautetta, ja jätti armeliaasti osan kertomattakin”, Jokinen muistelee nyt jo nauraen ja lisää, että itseä jollain lailla tyydyttävälle tasolle pääsemisessä meni lähemmäs vuosi.

Vuosikymmenten varrella kokemusta on karttunut niin hyvistä kuin huonoistakin olosuhteista. Jokinen arvioi selostaneensa noin 30 000 ravilähtöä. Rutiinin lisäksi tekniikan kehittyminen on auttanut paljon.
”TotoTV:n tekniikan kehittyminen on auttanut tosi paljon. Vielä vuoteen 2015 asti kiikarit olivat tärkein työväline, mutta nyt selostamossa on käytössä sama reaaliaikainen HD-tasoinen videokuva lähdöstä kuin tuomareillakin. Siitä erottaa kuskien ajopuvut ja lähdön tapahtumat oikein hyvin.”
Säännöllisesti raveja järjestävillä radoilla olosuhteen selostamiselle ovat pääosin kunnossa. Joillain kerran kesässä ajavilla radoilla voi joutua seuraamaan tapahtumia useammankin pleksin tai lasin läpi. Lisäksi radoilla on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat selostamiseen.
”Esimerkiksi Killerillä selostajan työpiste on sellaisessa paikassa, että loppusuoralla hevoset tulevat lähes suoraan kohti. Edestäpäin numeroita ei erota, vaan loppukurvissa pitää jo olla selvillä, että mitä rataa mikäkin hevonen on tulossa.”
Kuninkuusraveissa on oma sähköinen säväyksensä paitsi yleisölle ja kilpailijoille myös selostajalle. Draaman kaaren rakentuminen kahden päivän aikana ja kovat perinteet tuovat omat mausteensa kuplivaan keitokseen.
”Se on niin spesiaali kilpailuformaatti, koska kaiken pitää mennä putkeen kilpailijoilla kolmella osamatkalla. Kun siihen lisää ison yleisömäärän ja yleisöstä kumpuavan maakuntahengen ja omien suosikkien kannustamisen, niin kyllä sen fiiliksen aistii aivan selkeästi myös selostamoon”, Jokinen painottaa.
Kuninkuus- ja kuningatarkilpailujen selostaminen on Jokisen mukaan olympia-tason suoritus. Virheitä ei kärsi tulla ja tunnelmaa on osattava luoda sopivissa kohdissa myös omalla äänenkäytöllä. Tapahtumiin eläytymisestä tummaäänisen tangon tulkitsijanakin tunnetulla Jokisella on katkeransuloinen muisto.
”Edellisissä Killerin kunkkareissa orien puolella Saran Salama, A.T. Eko ja Auraus kävivät tosi tasaisen kamppailun. Tammoissa B. Helmiina ja Velin Vinke päätyivät samaan kokonaisaikaan, ja seppeleen sai Velin Vinke päätösmatkan paremman sijoituksen ansiosta. Meno oli niin kovaa selostajallekin, että oma ääni oli jo lauantain jälkeen aika finaalissa ja sunnuntai painettiin lievän kähinän säestyksellä väkisin läpi.”
Viime vuodelta päällimmäisenä muistona ovat tammojen äärimmäisen tasainen kokonaiskilpailu ja orien päätösmatka.
”Parvelan Retun voittojuoksu pitkällä matkalla oli jotain aivan uskomatonta. Yksi kovimpia suorituksia, mitä olen koskaan nähnyt”, 30 000 selostetun lähdön mies huokaa kunnioitusta äänessään.